torstai 25. kesäkuuta 2015

Viimeinen uhkaus (1952)

Filmihistoria on täynnä loistavia lehtimieselokuvia: Ei mikään pyhää... (1937), Meidän vastaeronneitten kesken (1940), Citizen Kane (1941), Presidentin miehet (1976). Uudemmista elokuvista tulevat mieleen ainakin poliittinen draama Good Night, and Good Luck. (2005) ja mysteereistä ruotsalainen Miehet jotka vihaavat naisia (2009).

Sanomalehti ja päätoimittaja alaisuudessaan välillä liiankin kunnianhimoiset reportterit ovat olleet aikansa ilmiöiden peili niin rikoselokuvissa kuin muissakin hurvitteluissa.

Richard Brooksin Foxille ohjaama elokuva Viimeinen uhkaus pyörii newyorkilaisen fiktiivisen "Day" -lehden ympärillä. Lehden omistajasuku on aikeissa - rahanahneuksissaan - kaupata lehden sen pahimmalle kilpailijalle ja kuopata näin viimeisen kriittisen journalismin tahon kaupungissa.

Tätä aietta vastaan hangoittelee päätoimittaja Ed Hutcheson (Humphrey Bogart) joka kiinnostuu manhattanilaisen rikossyndikaatin ja sen johtaja Tomas Rienzin (Martin Gabel) touhuista. Vain Hutchesonilla ja hänen alaisillaan on - pakkotilanteen ajamana tosin - munaa lähteä purkamaan likaista vyyhtiä ja jäljittämään murhien ja sotkujen silminnäkijöitä. Painetta Bogielle lisää vielä hajoamaisillaan oleva avioliitto Noran (Kim Hunter) kanssa.

Aitouden tuntua elokuvaan tuo, että kuvauspaikkana käytettiin New York Daily Newsin lehtitaloa. Viihdyttävä elokuva on läpeensä amerikkalainen sananvapauden ylistyksessään ja periaatteellisuudessaan.
Lehden eettiset periaatteet kuulostaisivat päälleliimatuilta ja korneilta kenen tahansa muun suusta, mutta Humphrey Bogartin rutikuiva karisma saa ne maistumaan mustalle kahville ja hyvälle tupakalle korruption ja markkinoiden keskittymisen maailmassa. Taas kerran Bogart on se viimeinen uskottava idealisti rappion aikakaudella.
"This paper will fight for progress and reform. We'll never be satisfied merely with printing the news. We're never be afraid to attack wrong, whether by predatory wealth or predatory poverty." -Hutchison

PS. Bogien faneille mukana on nopea viittaus rakkauden pääkaupunkiin Pariisiin. Hänen alaisensa sadattelee, lehden ollessa vaakalaudalla, ettei ole uraansa panostaessaan koskaan ehtinyt käydä kaupungissa. Bogart toteaa, että ei sinne ole ehtinyt hänkään.

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti