sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Iskelmäkaruselli (1953)


1930-luvun alun saman nimisestä Howard Dietzin and Arthur Schwartzin Broadway-musikaalista “The Band Wagon” alkunsa saanut Vincento Minnellin ”Iskelmäkaruselli” on mainiosti aikaa kestänyt 1950-luvun Technicolor-musikaali.

Ylitaiteellinen ohjaaja Jeffrey Cordova (Jack Buchanan) palkataan uuden tuotannon ohjaajaksi, päätähtinä parhaat menestyksen päivänsä jo kokenut elokuvanäyttelijä Tony Hunter (Fred Astaire) sekä balettitähti Gabrielle Gerard (erehdyttävästi Ava Gardneria muistuttava loistava tanssija Cyd Charisse). Lopulta esityskiertueelle päässyt Faust-musikaali floppaa pahasti.

Elokuva esittelee kokonaisen musikaalin evoluution 42. kadulla. Iskelmäkaruselli voidaan nähdä toisteena todellisuudesta siltä osin, että 53-vuotiaan Astairen tähti oli ollut jo vuosia laskussa 1950-luvun alussa. Hänen roolisuorituksensa ja karisma ovat kuitenkin lähes Top Hat –vuosien veroisia. Musiikkikappaleista kuuluisin lienee ”That’s Entertainment”, mutta pääosakolmikon vetämä ”vauvakolmosnumero” sekä varsinkin loppupuolella nähtävä film noir –mukaelma ovat loistavaa minnelliä.

Ohjaaja osaa istuttaa tanssinumerot saumattomasti draaman kaareen ja elokuva onkin viimeisiä hienoja Hollywood-elokuvia genressään!

 4 / 5

IMDb

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Hopeakaupungin sheriffi (1952)


Räjähtäviä elokuvia vuosien varrella tehnyt Don Siegel ohjasi mutkattomassa westernissä sotasankari Audie Murphya.

Pistoolia taitavasti käyttävä kloppi Luke Cromwell aka ’Silver Kid’ saapuu kaupunkiin, missä raajarikko sheriffi Tyrone (Stephen McNally) pestaa hänet auttamaan raakamaisten maanryöstäjien kiinni saamisessa.

Elokuva sisältää useamman hyvän toimintakohtauksen kauniissa Technicolor-väreissä ja viihdyttää vanhan hyvän Hollywood-länkkärin tapaan ilman sen suurempaa angstia, psykologiaa tai näkökulmaa - yksitotisella lopulla. Hopeakaupungin sheriffi on elokuva, jonka voisi katsoa yön pimeinä tunteina kerran jos toisenkin!

PS. Lee Marvin nähdään yhdessä ensimmäisistä elokuvarooleistaan korttihai ja lynkkaaja Tinhorn Burgessina – vetäen varsin marvinimaisen roolin!

3 / 5

IMDb

torstai 5. syyskuuta 2013

Minnie & Moskowitz (1971)


John Cassavetes ohjasi parempaa puoliskoaan Gena Rowlandsia ja puolta perheestään sympaattisessa ja mukavan vinoutuneessa tarinassa epätodennäköisestä pariskunnasta Minniesta (Rowlands) ja Moskowitzista (velmu, räjähtänyt Seymour Cassel).

Ohjaajan dokumentaarinen tyyli esittelee valkokankaalla Los Angelesin autokulttuuria, nakkikioskeja, jäätelöbaareja – ja asuntoja, joissa rakkautta etsivät naiset (etupäässä Minnie) saavat turpaansa, turpaan vetäjien palatessa lopulta vaimonsa luo.

Pidättyväisempi Minnie ja avolavansa kanssa taiteileva, U-käännöksiä sekä liikenteessä että elämässään tekevä oman elämänsä sankari Moskowitz ovat loistava pariskunta. Parasta antia elokuvassa ovat kuitenkin pitkät, puoli-improvisoidut keskustelut satunnaisten kohtaajien välillä, alussa mieleen jäävästi Cassellin ja paljon urallaan luonnerooleja tehneen Timothy Careyn (mm. The Killing) kesken.
 "Seymour likes cars. He's very happy with cars.”
 4 / 5

 IMDb

maanantai 2. syyskuuta 2013

Vuoden 1934 nainen (1934)


"I'm free, white, and 21. I love to dance AND I'm going to dance" -Barbara Hemigway
Koreografi, ohjaaja Busby Berkeleyn rakastamien naisten säärten ja amerikkalaisen moraalin vastakkainasettelu tulee ehkä loistavimmin esiin elokuvassa, jossa yhteiskunnan ja viihteen saastaisuutta vastaan kampanjoiva miljonääripohatta Ezra Ounce lupaa (Hugh Herbert) lupaa sukulaisperheelleen osan omaisuudestaan, mikäli nämä todistavat puhtautensa ja vilpittömyytensä Ezran vierailun aikana. Perheen tytär (Ruby Keeler) rakastuu kuitenkin Broadway-tähti Jimmyyn (yllätys, yllätys: Dick Powell) ja soppa on valmis.

Juoni on poikkeuksellisen päälle liimattu jopa Berkeleyn elokuvaksi, mutta ihmelääkkeestään (”40% alcohol”) humaltuvasta, Broadway-musikaalista yllättäen nauttivasta Ezrasta ei voi olla tykkäämättä.

Lopun musikaalikohtauksista ”I Only Have Eyes For You” on pakollinen Keelerin ja Powellin numero, itse loppukohtauksen keskittyessä elokuvan nimen mukaisesti naisten ylistämiseen tavalla, joka ei jätä varmasti yhtäkään heteromiestä kylmäksi!

3½ / 5

IMDb