sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Suunniteltu murha (1953)




Jokamies Whitney ”Cam” Cameronin (Joseph Cotten) veli ja tämän tytär ovat kuolleet samankaltaisten oireiden kautta, ja vähitellen selviää, että stryktiinillä voisi olla osuutensa tapahtumiin. Mutta onko myrkyn voinut antaa miehelleen ja tyttärelleen muuta kuin veljen leski Lynn (viehättävä Jean Peters)? Jännitystä lisää Lynnin ottopojan kohtalo, mikäli nainen paljastuukin surmaajaksi.

Alkuasetelma on kiinnostava: epäselvät kuolemantapaukset ruokkivat mielenkiintoa, ja olisihan aina arkipäivän Villen kannalta mielenkiintoista, jos lähipiirin tapauksista joku olisikin henkirikos! Tilanteen selvittely sujuu poliisin, Camin ja tuttavien kautta melko yksitotisten henkilöhaastatteluiden ja selvittelyiden kautta, mutta elokuvan pelastavat lopulta jännittävät viime hetket Camin, Lynnin ja tuntemattomien Lynnin hallusta löytyneiden pillereiden välillä.

Viihdyttävä pikkutrilleri, joka on juuri saappaidensa mittainen, eikä yhtään enempää. Cotten vetää roolinsa läpi rutiinilla. Peters näyttelee surevaa äitiä melko pidättyväisesti, mutta korjaa tilanteen loppukohtauksessa.

3½ / 5

IMDb

lauantai 23. marraskuuta 2013

Täydellä höyryllä (1953)




Rakastettava ja perienglantilainen, hienoissa Technicolor-väreissä eteenpäin puksuttava Ealing-komedia ”Täydellä höyryllä” kertoo kyläläisistä, jotka alkavat itse pyörittää ikivanhaa mutta rakasta rautatielinjaansa kun valtio aikoo lopettaa sen.

Charles Crichtonin ohjaaman elokuvan alkuideakin on jo absurdi, saati juonenkäänteet – huippuna vuoden 1838 höyryveturin lainaaminen museosta keskellä yötä vakuuttamaan liikenneministeriön tarkastajat kyläläisten liikennöintitaidoista!

Elokuva on pienimuotoinen, sympaattinen komedia, mutta myös loistavaa ajankuvaa värikkäine hahmoineen pikkukylä-Englannista, joka ei koskaan enää palaa. Kylämäinen Somerset on tallennettu elokuvaan hienosti, samoin perienglantilainen kansanluonne parhaimmillaan. Cheerio!

 4 / 5

IMDb

perjantai 22. marraskuuta 2013

Kostaja Kid (1952)


Audie Murphy nousi tähtimaineeseen sodan jälkeen, suurelta osin, koska päätti toisen maailmansodan palkituimpana amerikkalaisena sotilaana. Maitonaama-Murphysta on tätä vaikea uskoa, mutta teot puhukoon puolestaan!

Budd Boetticherin ensimmäisessä westernissä Murphy näyttelee Kostaja-Kidiä, joka rautatieherrojen väärin syyttämänä päätyy vanhojen ystäviensä, Daltonin jengin pariin ryöstelemään pankkeja. Junaan tehdyn kultaryöstön yhteydessä lopulta roistotkin pettävät hänet ja lopulta nainen on ainoa asia, jota elämältä odottaa.

Pikkulänkkärissä on kuvattu kohtuullisen hyvin nuoren miehen päätyminen lainsuojattomien siipien suojaan. Murphyn näyttelijäntaidot eivät tässäkään vakuuta, ja uskottavimmat roolisuoritukset tekevätkin naispääosanesittäjät.

Näin riihimäkeläisenä on pakko antaa pluspisteitä elokuvassa junatalleilla nähdystä veturin kääntöpyörästä – harvinaista herkkua lännenelokuvassa, vaikka on arkipäivää rautatien tultua ollutkin!

3 / 5

IMDb

Siivet (1927)



Charles Lindberghin Atlantin yli lennon aikoihin valmistui Hollywood-eepos Siivet. Ohjaaja William A. Wellmanilla oli kokemusta hävittäjän ohjaimista maailmansodasta, mikä on varmasti auttanut massiivisten joukkokohtausten ohjaamisessa sekä ilmassa että maassa. Hävittäjäkoreografioista huolimatta elokuvan teossa kuoli vain yksi (rauha hänelle) ihminen!

Maailmansodan jylistessä kaksi nuorta miekkosta Jack Powell (Charles 'Buddy' Rogers) ja David Armstrong (Kanadan ilmavoimissakin palvellut Richard Arlen) värväytyvät vuonna 1917 Yhdysvaltain maavoimiin hävittäjälentäjiksi ja hyvästelevät lähtiessä nuorikkonsa (poikatyttö Mary Prestonin roolissa hehkeä Clara Bow). Kadetti Whiten (nuoren Gary Cooperin kahden minuutin roolisuoritus valkokankaalla!) nopean kuoleman jälkeen unelmat lentämisestä alkavat asettua realismin rajoihin.

Euroopan sotataivaalle pääsyn jälkeen nuoret miehet pudottavat rypäleellisen saksalaisia ”Fokkereita” (lainausmerkeissä, koska oikeasti Curtiss P-1 –hävittäjiä) alas taivaalta silmiinpistävän helpon näköisesti. Maryn hankkiuduttua rintamalle autojoukkoihin myös naishuolet pysyvät mukana kuvioissa.

Taistelukuvaukset ja romanssi eivät elokuvassa sulaudu ollenkaan luontevasti keskenään ja Hope Loringin käsikirjoituksesta jää hieman laskelmoitu maku – lopussa melodraama menee yli ja kahden miehen välinen suhde osoittautuu nykykatsojasta jopa hivenen eroottiseksi (elokuvassahan nähdään mm. yksi ensimmäisistä miesten välisistä Hollywood-suudelmista!)

Ilmailuelokuvana rikkonaisesta päästä – siitäkin huolimatta että ilmailubaletti täyttää vähintäänkin aikansa standardit - ja rakkauselokuvaan ei tarjoa peruskolmiodraaman lisäksi ihmeitä – tosin Pariisin yöelämän saippuakuplaepisodi on vallan hauska.

Kuriositeettina toki mainittakoon, että elokuva voitti kaikkien aikojen ensimmäisen parhaan elokuvan Oscarin!

3½ / 5

IMDb

torstai 21. marraskuuta 2013

Nyrkkeilysankari (1949)



Nyrkkeilysankari Midge Kellyn (Kirk Douglas) nousu ryysyistä rikkauksiin on perusmuodossaan klassinen tragedia, tarina amerikkalaisen unelman kääntöpuolesta, menestyksen vaatimasta hinnasta.

Kelly uhraa veljensä (Arthur Kennedy), valmentajansa ja lukuisat naisystävänsä metsästäessään kunnioitusta ja sen sivussa mammonaa. Elokuvaa olisi vaikeaa kuvitella ilman Kirk Douglasin vahvaa, uhkaavaa, fyysistä läsnäoloa valkokankaalla: hänen tekemänsä roolihahmon väkivaltaisesta lähestymistavastaan elämään on moni rikossankari tehty.

Mark Robson on tehnyt vahvan urheiludraaman noudattaen mustan elokuvan muotokieltä, kuitenkaan tinkimättä nyrkkeilykohtausten realistisuudesta. Poiketen noir-lajityypistä, roistot ja heidän gorillansa ovat vain epänormaalin kesyjä tässä elokuvassa Douglasin hahmon rinnalla!

3½ / 5

IMDb

Yksi pommikoneistamme on kateissa (1942)


Michael Powell ja Emeric Pressburger olivat brittien kultasormi-ohjaaja-käsikirjoittajapari, jotka taikoivat 1940-luvulla useita saarivaltakunnan elokuvakaanoniin päätyneitä filmejä.

Tällä kertaa kyse on tarinasta pommikonemiehistöstä, joka joutuu jättämään koneensa kesken pommitustehtävän saksalaisten ilmatorjuntatulen osuttua siihen. Miehet hyppäävät ja pelastautuvat Amsterdamin lähistölle, missä kansallismielinen kyläyhteisö piilottaa brittisotilaat saksalaisilta. Miehistön lopullisena maalina on totta kai päästä takaisin Britanniaan ja jatkaa sotaa.

Elokuvassa ei koeta suuria romansseja eikä nähdä valloittavia pääosasuorituksia. Pääpaino on antaa ääni alankomaalaiselle ihmiselle saksalaisen rautasaappaan alla englantilaisella valkokankaalla ja se tehdäänkin melko taitavasti. Elokuva on kuitenkin ollut arvoltaan suurin sodanajan ihmiselle ja etäännyttävän tarinankerronnan takia se P&E:n yhteistuotannossa jää auttamatta tusinan sympaattisen elokuvan varjoon.

3½ / 5

IMDb