tiistai 19. marraskuuta 2013

Sala-ampuja (1952)


Mestariohjaaja Edward Dmytrykin film-noir on harvinaisen sosiaalisesti kantaaottava trilleri brunetteja metsästävästä, naisiin pettyneistä ja näitä vihaavasta Eddie Milleristä (Arthur Franz) sekä näitä jäljittävästä San Franciscon virkavallasta (mm. Adolphe Menjou).

Franz näyttelee melko hyvin demoniensa kanssa kamppailevaa, maailman pettämää, aseeseen tarttuvaa ja pyhimyksenä itseään pitävää nuorta miestä. Elokuvan äänenpainot kritisoivat aikalaislehdistöä ja näiden asettamaa sensaatiohakuista lyhytnäköistä painetta poliisiin päin saada sarjamurhaaja kiinni. Poliisin psykologi kysyykin elokuvassa, pitäisikö säätää laki, jolla ensikertalaiset seksirikolliset laitettaisiin hoitoon vaarantamasta myöhemmin tappavalla tavalla ympäröivien ihmisten henkeä? Tuottaja Stanley Kramerin elokuville tyypillisesti yhteisön ongelmia siis nostetaan esiin.

Dmytrykin ohjaus on yksinkertaisen tyylikästä – ei noir-kliseitä - ja hyödyntää hyvin San Franciscon polveilevia, mäkisiä maisemia ja sala-ampujalle otollisia kattorykelmiä. Lieneekö Clint Eastwood ottanut vaikutteita Eddiestä Likaiseen Harryyn ja samassa kaupungissa mellastavaan Scorpio-tappajaan?

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti