Filmin juoni on päämuodossaan kolmiodraama. Köyhä 17-vuotias maalaistyttö Mary (Janet Gaynor) kohtaa Timin (Charles Farrell) ensimmäisen maailmansodan aattona, kirjoittaakseen tälle juoksuhautoihin kirjeitä toisensa perään, ”koska hän tykkäsi soltuista”. Tim vammautuu sodassa ja joutuu pyörätuoliin. Rintamalta palaa kotiseudulle myös kersantti Martin Wrenn (Guinn Williams), naisissa juokseva häirikkö, joka kiinnittää silmänsä tyttöön. Timin ja Maryn rakkaus on kuitenkin puhdasta – tätä ei tajua myöskään tyttären tulevaisuudesta huolissaan oleva Maryn äiti.
Pääosissa on jälleen kerran Borzagen vakiopari mykkäkaudelta, Gaynor ja Farrell. Eritoten Farrellin roolisuoritus halvautumistaan surevana mutta tyttöään rakastavana entisenä solttuna lähentelee loistavaa. Lopussa hän kerää kaiken tarmonsa taistellakseen tyttönsä sydämestä lumimyrskyn keskellä.
Elokuva on viime vuosien löytö Hollannin elokuva-arkistoista ja elokuvaan on lisätty englanninkieliset välitekstit ilmeisestikin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaisesti. Tämä kaikki on upeaa, koska kyseessä on Coppolan sanoin yksi puhtaasti kauneimmista rakkaustarinoista valkokankaalla. Kuten hän kommentoi, parisuhdeterapian sijasta riutuvan avioparin kannattaa katsoa tämä Borzagen elokuva nähdäkseen asiat jälleen kirkkaammin! Elokuvan katsoakseen kannattaa tyhjentää itsensä äänielokuvan painolastista jotta näkee kaiken puhtaammin: pienet eleet, katseet ja loistava tarinankuljetus antavat katsojalle paljon.
Elokuva sai Suomen ensi-iltansa Capitolissa jo syyskuussa 1930, mutta TV:ssä sitä ei olla nähty.
4 ½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti