Vaarattomia vakoilijoita (1955)

Frank Tashlinin ansiokkaan komedian suomenkielinen nimi hivenen hämää, toiminnan keskiön ollessa kylmän sodan salatun puolen sijasta päämiesparin keskinäisessä dynamiikassa ja – kuinka ollakaan – naisissa ihanaisissa. Populaarikulttuurin vaikutusta yhteiskuntaan ajalla tutkaillut Tashlin paneutuu tällä kertaa sarjakuvien ja science fictionin merkitykseen kasvaville nuorille.

Taidemaalarin menestyksekkäästä urasta haaveileva Rick (Dean Martin) ja lastenkirjailijan ammatista unelmoiva Eugene (Jerry Lewis) ovat köyhyydestä kärsivät kämppikset joita menestys on karttanut, syystä jos toisestakin. Nälkätaiteilijoille papu lautasella on kokonainen ateria – fakta joka haittaa enemmän Rickiä kuin mielikuvitusrikasta Eugenea.

Naiivi sarjakuvafriikki Eugene löytää suurta iloa ja lohtua päiväunista joissa seikkailee hänen kuvittelemansa ”Vincent the Vulture”. Mutta hänen suurin faniutensa kohde valveilla ollessa on sarjakuva Lepakkotyttö. Kuin sattumalta heidän kanssaan samassa talossa asustavat naiskämppikset, Lepakkotyttöä piirtävä Abigail (Dorothy Malone) ja hänen ystävänsä Bessie (Shirley MacLaine), joka toimii hahmon mallina.

Samaan aikaan kuin ystävystyminen alkaa ja lopulta kaikkiin suuntiin toimiva Amor aloittaa työskentelynsä, saa Rick idean käyttää Eugenen ”Vincent the Vulturea” hyväksi omassa sarjakuvassaan, jonka kanssa hän aloittaa työskentelyn. Lopulta jännitteen elokuvaan luo Eugenen unessa esiintyvä salainen rakettipolttoaineen koodi, josta kiinnostuvat niin CIA kuin neuvostoliittolaisetkin.

Huh, juonta on vaikea tiivistää vain pariin kappaleeseen, sen verran vaiherikkaasta Lewis & Martin –keppostelusta on kyse. Pääpiirteissään Martin viettelee naiset ja Lewis keskittyy ryntäilemään, esittelemään keskenkasvuisia maneereita sekä selittelemään sarjakuvien degeneroivaa vaikutusta tv-ohjelmassa. Mukana on myös hahmoaan hyvin kannattelevia naisia, erityisesti Shirley MacLaine näyttää omanneen komediannen kykyjä jo kaksikymppisenä.

Eräässä kohdassa tuli deja vu, liittyen kotimaiseen Uuno Turhapuro-komediaklassikkoon. Eräässä 1970-luvun sketsissä nuhruinen Turhapuro toimii rautakaupan hitaasti askeltavana ja asiakkaita laiskasti palvelevana myyjänä. Vaarattomissa vakoilijoissa Jerry Lewis saa puhelun talon alakertaan koskien Dean Martinin treffejä, jälkimmäisen maatessa porealtaassa yläkerrassa. Lienee jo aiemmin käytetty komediallinen elementti mutta Jerryn ryntäily portaissa ees taas välittämässä viestiä puhelimen ja poreammeen välillä lienee jonkinlainen Uuno-sketsin(kin) esileikki.

3½ / 5

IMDb