perjantai 28. elokuuta 2015

Pirulliset (1955)

Henri-Georges Clouzot’n Pirulliset on mestariteos, joka teki vaikutuksen jo ensimmäisellä katsomiskerralla noin kymmenen vuotta sitten. Se on lähes täydellinen rikosfilmi, sisältäen pieteetillä tehdyn kuvauksen rikoksen motiivista ja sen toteutuksesta sekä ihmisen epävarmuudesta kaiken tämän jälkeen.

Hahmojensa puolesta filmi on nimensä mukainen, onhan sen ihmiskuva lohduton, kolmen päähenkilön ollessa toisiaan kohtaan melko lailla säälimättömiä. Humaanein henkilöhahmo elokuvassa onkin lopulta juttua selvittävä komisario. Lähes täydellisen elokuvan pilaa lopulta filmin lopun liian tekninen käänne.

Poikien sisäoppilaitoksen sadistinen rehtori Michel (Paul Meurisse) kohtelee tyrannin ottein sekä näennäisesti tottelevaista, uskonnollista aviovaimoaan Christinaa (Véra Clouzot) että rakastajatartaan Nicolea (Simone Signoret). Molemmat ovat koulun opettajia. Naiset saavat lopulta tarpeekseen ja päättävät yhdessä ottaa miehen hengiltä, suorasukaisen Nicolen toimiessa projektin aivoina. Hänen asunnossaan toteutettu myrkytyssurma saa pian kuitenkin uusia piirteitä kun verkko alkaa kiristyä tekijöiden ympärillä.

Clouzot on erinomainen jännityksen rakentaja. Huolimatta siitä että naiset rakentavat itselleen muka-kestävän alibin ja suunnittelevat pakotien, ovat he vähällä paljastua jo välittömästi surman jäkleen Nicolen naapurille. Suurin jännite sisältyy ruumiin kätköpaikkaan, oppilaitoksen altaaseen ja sen lopulta tapahtuvaa tyhjentämiseen. Sitten alkavat epäillyt siitä, kuka heidän tekosistaan tietää. Rehtorin katoamista tutkimaan änkäytyy paikallinen komisario (Charles Vanel). Lopulta oppilaitoksen ryhmäkuvassa taustalla näkyy hahmo, joka yleisesti tunnistetaan murhatuksi Micheliksi!

Kuten ilmeisen usein ryhmätyönä tehdyissä rikoksissa, heikoin lenkki on lopulta tekijöiden välinen suhde joka muodostuu mutkikkaaksi, katolisen Christinan rypiessä tunnontuskissaan heidän juttunsa alkaessa vuotaa.

Lopuksi Roger Ebertin tekemästä elokuvan arvostelusta napattu tarina ohjaaja Alfred Hitchcockille tulleesta kirjeestä. Perheenisä kirjoitti hänelle ja valitti, että hänen tyttärensä ole uskaltanut käydä kylvyssä, elokuvan ”Pirulliset” nähtyään, onhan filmissä nimenomaan kylpyammeella dramaattinen merkitys. ”Psykon” nähtyään ei tytär uskalla enää ottaa suihkuakaan. Mitä teen, mies tiedusteli. Hitchcock vastasi hänelle: ”Lähetä hänet kuivapesuun.”

4½ / 5


[SPOILERI]

Elokuva olisi täydellinen filmi lajissaan ilman lopun twistiä joka jättää elokuvasta lopulta hieman valjun maun. Surmatun miehen nouseminen kylpyammeesta poistaa toki mahdollisuuden yliluonnollisilta tekijöiltä (edellä mainittu näkyminen valokuvassa), mutta asettaa samalla myös elokuvan logiikan kyseenalaiseksi. Miksi ihmeessä nähdä kaikki tämä vaiva aviovaimon tappamisessa sydänkohtaukseen jos olisi voitu vain vaihtaa paikkoja aviomiehen ja –vaimon välillä alunperinkin?

Lopun ironisuutta lisää toki Véra Clouzot’n kuoleminen sydänkohtaukseen viisi vuotta myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti