sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Sormi liipasimella (1967)


Revolverisankarin roolia ja urakiertoa on puitu lännenelokuvan historian varrella usean kerran hyvinkin ansiokkaasti. Henry Kingin ”Ase kädessä” (1950) pohdiskeli kuuluisan aseenheiluttajan maineen taakkaa ja kukapa unohtaisi Armotonta (1992) ja Bill Munnya? Tonino Valerii ohjasi vuonna 1973 spagettiwesternin Nimeni on Nobody (1973), jossa hän käsittelee vanhan ja tuoreen revolverisankarin vuoropuhelua. Kuutta vuotta aikaisemmin tehty Sormi liipaisimella (I giorni dell'ira) porautuu, jos mahdollista, aiheeseen vielä syvemmälle - ainakin yhden Coltin piipun verran!

Elokuva saa tuoksahtavan alun, kun päähahmo, nuori Scott Mary (Giuliano Gemma) kuskaa jäteämpäreitä ympäri Cliftonin pikkukaupungin katuja. Huoran isätön poika on kahdenkymmenen ikävuotensa aikana ollut jatkuvalla syötöllä päähän potkittu ja syljeksitty hahmo katukuvassa, isähahmona vain vanha revolverisankarin hommat ajat sitten jättänyt tallin pitäjä Murph (Walter Rilla). Murph on opettanut pojalle aseenkäsittelyn alkeiskurssi ykkösen ja taidoista päätellen kakkosenkin.

Tuntemattoman ratsastajan, kuuluisan Frank Talbyn (Lee van Cleef) ilmestyttyä kaupunkiin muukalainen kiinnostuu pojasta. Scott lähtee lopulta, ilmapiiriin kyllästyttyään, Talbyn perään ja sinnikkäänä sissinä vakuuttaa veteraanin omasta potentiaalistaan. Scottista tuleekin ennen pitkää tämän vasen käsi, eräänlainen kalmalta haiseva, selustan turvaava adoptiolapsi. Talby opettaa hänelle legendaariselta kuulostavan kuuden kohdan ohjeistuksensa aloittelevalle kovanaamalle.
"Fourth lesson: punches are like bullets. If you don't make the first ones count, Scotty, you might just be finished." - Talbyn neuvo kuonoonsa ottaneelle noviisille

Cliftonin asukkaat eivät varsinaisesti kuse hunajaa kaksikon palatessa kaupunkiin perimään Talbyn vanhoja saatavia kaupungin vaikutusvaltaisilta herroilta, joilla selvästikään ei ole puhtaat jauhot pusseissaan.

Spagettilänkkäri etenee hieman erilaisen alun jälkeen tuttuun tyyliin pääsankareiden tutustuessa toisiinsa ja yhteistyön lopulta syntyessä. Ennen pitkää Scottin vanha isähahmo Murph puuttuu tämän toimintaan, antaen vinkin, että Talbylla voi olla omat intressinsä pojan suhteen - kaksikko tuntee toisensa menneisyydestä. Uransa ehtoopuolella olevan tappokoneen Talbyn ottaessa kaupunkia pala palalta haltuunsa (saluunansa nimeksi tulee osuvasti ”.45”) Scott joutuukin vanhojen orjuuttajiensa sekä Murphin ja Talbyn väliin. Punnitaan kirjaimellisesti pyssynheiluttajan ammattitaito, tilanteen lopulta ratketessa lähes kirjaimellisesti Coltin piipun pituuteen!
"Fifth lesson: if you wound a man, you better kill him. Because sooner or later he's gonna kill you."  -Talby

Reppanan oloinen Giuliano Gemma kasvattaa itselleen pallit huomattavan nopeasti kunnon aseen käteensä saatuaan. Lee van Cleef taas soveltuu moniulotteiseen, kyyniseen rooliinsa vanhaan tyyliinsä eli loistavasti. Naishahmot jäävät statistin rooliin tässä maskuliinisen karheassa yhteenottoelokuvassa.

Sormi liipaisimella meni omalla listalla kirkkaasti italolänkkäreiden kärkikymmenikköön tällä erää. Korruptoitunut, pieniä ihmisiä jalkoihinsa polkeva järjestäytynyt kaupunki ja oikeudenmukaisuuden hakeminen oli spagettiwesterneissä totta kai klisee, mutta elokuva onnistuu löytämään aiheeseen liittyen vielä uuden vaihteen.

PS. Elokuvaa ei ole nähty kotimaan tv-kanavilla lähes 50 vuoden aikana kertaakaan - milloin olisi aika?

4 / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti