lauantai 1. maaliskuuta 2014

Jään tänne yöksi (1941)


Vahvojen, vastakkaisten karikatyyrien kohtaamisessa riittää kekseliäitä ja ratkiriemukkaita vaiheita, ainakin jos kyseessä on Billy Wilderin käsikirjoitus ja Howard Hawksin ohjaustyö. Wilder kirjoitti ”Jään tänne yöksi” (Ball of Fire) –elokuvan käsikirjoituksen jo Saksan vuosinaan, mutta sai elokuvalle tuottajan vasta uudessa kotimaassaan Yhdysvalloissa toisen maailmansodan alettua. Elokuvasta löytyy viitteitä idean alkuperäisestä kasvualustasta, klassikkotarinasta Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä.

Gary Cooper esittää professori Pottsia, joka valmistelee seitsemän yhtä lailla hajamielisen kollegansa kanssa suurta tietosanakirjaa suljetussa piirissään. Koska kielen ammattilainen Potts ei tajua kaduilla ja ravintoloissa puhuttavaa aikalaisslangia, hän palkkaa avukseen rääväsuisen tanssitytön nimeltään Sugarpuss O'Shea (Barbara Stanwyck), joka sattuu pakoilemaan murhasta syytettyä gangsteri-poikaystäväänsä (Dana Andrews). Elokuvan suomenkielinen nimi tulee tytön majoituttua tiedemiesten luokse, vastoin känkkäränkkä-taloudenhoitajattaren kaikkia odotuksia.
”I've just finished my article on slang. Twenty-three pages compiled from a dozen reference books, eight hundred examples. -- Everything from the idiotic combination of "absotively" to the pajorative use of "zigzag." I traced the evolution of "hunky-dory," tracked down "skidoo" from "skedaddle." Eight-hundred examples and I may as well throw it in the wastebasket. Three weeks work...” (Potts)
Elokuvan luokkavastakohta on lähes yhtä voimakas kuin My Fair Ladyssa, sovitettuna 1940-luvun Manhattanille ja tieteellisten piirien ja rahvaan sekä roistojen vastakkainasetteluun. Kömpelön Pottsin ja eläväisen, seksikkään Sugarpussin luonteiden ja taustan eroavaisuus on niin ilmeinen, että heikompi elokuvantekijä olisi perustanut draaman pelkästään tämän tekijän varaan. Käsikirjoittajat Wilder ja Charles Brackett ovat luoneet kuitenkin hahmokavalkadin (mm. mainioine roistoineen), elokuvan vyöryttäessä valkokankaalle legendaarisen repliikin jos toisenkin.

Poikkeuksena komediallisista elementeistä jää elokuvasta yksittäisenä mieleen kohtaus, jossa Sugarpuss kuuntelee Pottsin tietämättä tämän rakkaudentunnustusta itselleen. Stanwyckin kasvot maalattiin mustiksi, jotta hänen ilmeikkäät silmänsä näkyisivät katsojalle huoneen pimeydestä. Näissä kohtauksissa – vilpittömän miehen tunteenpurkauksissa - myös Cary Cooper oli urallaan parhaimmillaan.

Filmissä ovat tekijöiden mukaisesti mukana saumattomasti kaikki hyvän viihteen osaset, huumorista romantiikkaan ja jännitykseen. Lopussa aseet laulavat ja mukana on viittauksia jopa vuonna 1929 Chicagossa tapahtuneeseen ystävänpäivän verilöylyyn, jossa kilpailevat gangsterit laittoivat miestä matalaksi.

PS. Elokuva sai Suomen ensi-iltansa vasta sodan jälkeen 30.01.1948 – huolimatta siitä, että amerikkalaiselokuvia oli laajasti levityksessä Suomessa myös jatkosodan aikaan. Syy tähän löytynee Kari Uusitalon kirjoista?

4 / 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti