sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kahdeskymmenes vuosisata (1934)


Howard Hawksin Columbialle ohjaamaa, Hechtin ja MacArthurin Broadway-näytelmään perustuvaa Kahdeskymmenes vuosisata (Twentieth Century) –komediaa pidetään melko yleisesti ensimmäisenä screwball (”kahjokomedia”?) –lajityypin edustajana. Lajin nopeapuheiset ja tapahtumarikkaat elokuvat olivat yksi merkittävä aikakauden tuote 1930- ja 1940-luvun amerikkalaisessa studiotuotannossa. Hawksin elokuvassa nähtiin käytännössä ensi kertaa komediarintamalla tasaveroinen mies-nais –pari, yksi screwballin peruselementeistä tarinankerronnassa.

Elokuva kertoo menestyvästä teatteriohjaajasta Oscar Jaffesta (John Barrymore), joka tekee nuoresta alusvaatemallista Mildred Plotkasta (Carole Lombard) uuden Broadway-tähden, Lily Garlandin. Kaksikolle tulee välirikko ja Lilyn suosion kasvaessa ja tytön suunnatessa elokuvauralle Hollywoodiin, kääntyy Jaffen ura ja elämä jyrkkään alamäkeen. Elokuvan nimi tulee junasta, jolla Jaffe ja hänen avustajansa ovat palaamassa Chicagosta New Yorkiin, Lily Garlandin noustessa sattumalta samaan vaunuun. Menestyksen alhossa oleva, vararikossa kyhjöttävä Jaffe kääntää takkia kuin suomalainen kylmän sodan ajan poliitikko ja käyttää kaikki temppunsa Lilyn saamiseksi seuraavaan näytelmäänsä.
"That's the trouble with you, Oscar. With both of us. We're not people, we're lithographs. We don't know anything about love unless it's written and rehearsed. We're only real in between curtains." -Lily Garland

Tarina kertoo legenda John Barrymoren olleen aluksi empiväinen Oscar Jaffen roolin suhteen, ohjaajan tarjottua sitä hänelle. Temperamenttinen Hawks sai hänet lopulta suostuteltua mukaan kuvailtuaan tätä hänelle itselleen aikakauden teatraalisimmaksi näyttelijäksi, juuri sopivaksi rooliin. Barrymore otti tämän kehuna ja pitikin roolia myöhemmin uransa suosikkina. Hänen elokuvassaan esittämä itseironia kertoo suuresta, huumorintajuisesta näyttelijästä. Harva aikakaudella oli valmis tulemaan jakkaraltaan alas vastaavalla tavalla!

Elokuvan huumori ei allekirjoittaneelle ollut yhtä pudottavaa kuin vaikkapa Hawksin ohjaaman My Girl Fridayn vastaavat konekivääridialogit. Parasta elokuvassa on Barrymoren ylivedetyn, fyysisen roolisuorituksen lisäksi hänen ja Lombardin välinen kemia, jota Hawks kuuluu parhaansa mukaan piiskanneen uusiin sfääreihin hyvässä ja pahassa.

PS. Triviatietona mainittakoon, että pääosatähdet kuolivat samana vuonna 1942, tosin täysin eri syistä johtuen.

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti