keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Yö ilman armoa (1968)

Melko tuntemattomaksi jäänyt amerikkalainen Hubert Cornfield ohjasi jännityselokuvan Yö ilman armoa, joka onnistuessaan olisi voinut palauttaa Marlon Brandon takaisin valkokankaan koviskastiin. No, elokuvien ystävinä tiedämme hänen olevan siellä pysyvästi. Tämä elokuva sen sijaan ei, Brandon roolisuorituksesta huolimatta, ole mainittuna miehen kärkielokuvissa.

Elokuvan pääosia esittävät Brando, kovanaamanäyttelijä Richard Boone, Rita Moreno, Pamela Franklin ja Jess Hahn. Kidnappausjännärissä joukko rikollisia sieppaa Ranskaan saapuvan nuoren amerikkalaisen tytön heti lentokentältä. Rikolliset piileskelevät vankinsa kanssa meren rannalla sijaitsevassa talossa odottaen lunnasrahojen toimitusta.

Pääjännitys elokuvassa ei rakennu tytön ja rikollisten välille vaan roistojen kesken: joukkion jäsenten välille alkaa nousta erimielisyyksiä ja uhkaa, joka vaarantaa heidän suunnitelmansa. Cornfield lienee saanut vaikutteita Ranskan uudesta aallosta elokuvaansa. Siihen kiitokset sitten jäävätkin.

Alkukohtauksesta – autoajelusta – alkava filmin viipyilevyys ja seesteisyys, muutamaa räjähdystä lukuun ottamatta, tuntuu teennäiseltä ja leikkaajalle olisi suonut terävämpiä saksia. Osa kohtauksista on hölmöydessään jo naurettavia (julkisen puhelimen luurit teipataan yhteen lunnaspuhelun aikana). Rikolliset,

Boonea myöten, ovat epäuskottavia habituksessaan, Brando laittaa sentään parastaan. Lopun voimakas, sinällään komea rannalla tapahtuva välienselvittely tuntuu lopulta yhdentekevältä eikä ainakaan allekirjoittanutta kiinnostanut roolihahmojen kohtalot.

Yö ilman armoa on huonoin näkemäni elokuva pitkään aikaan, varsinkin odotuksiin nähden. Ei ihme, että Brando ei muistanut elokuvansa nimeä kuvauksia edeltäneellä Suomen vierailulla.

2½ / 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti