Filmin päähahmo, poliisinormeista ja moraalisäännöistä vähät välittävä poliisi Lou Torrey (Bronson) on Likaisen Harryn (Clint Eastwood) sukulaissielu: molemmat siivoavat omia kaupunkejaan rosvojoukoista. Merkittävimpänä erona on, että Harryn käytöksestä löytyy kuitenkin lopulta ripaus humanismia ainakin sivustakatsojia ja kauniimpaa sukupuolta kohtaan, Torreyn ollessa kyyninen one-linereita lateleva katujen järjestysmies.
Elokuvan juoni taas mukailee jossain määrin niin ikään samoihin aikoihin julkaistua Kummisetää. Yhdysvaltain mafian sisällä on käynnissä valtakamppailu jossa Al Vescarin (Martin Balsam) johtaman perheen aikeena on toteuttaa uudestaan vuoden 1931 tempaus, jossa Lucky Luciano siivosi pois kerralla silloiset Cosa Nostran johtohenkilöt. Vescar aikoo käyttää samaa periaatetta, miehiä italialaisten ulkopuolelta. Tällä kertaa makaroonit hyödyntävät Vietnamin sodassa kouliintuneita ja rutinoituneita veteraaneja. Tapahtumat ja Torreyn töpinät sijoittuvat pääosin Los Angelesiin.
Filmin kuvasto ja tempo ovat taattua Winneriä ilman seesteisiä hetkiä ja bullshit-puheita. Luvassa on paljon graafista väkivaltaa, mitenkäs muuten kun vastakkain ovat Bronson ja mafian sotilaan tai järjestön palkkaamat miehet.
Toisin kuin näyttelijöiden ohjaajana, toiminnan luojana Winnerillä oli selvät ansionsa. Mukana on ehkä yksi kaikkien aikojen muikeimmista takaa-ajoista kun eleetön sankarimme päräyttää nelipyöräisellä ajokillaan moottoripyörällä ajavan roiston perään läpi markkina-alueen, varastojen ja raitiotielinjausten, niljakkeen kohtalon ollessa sinetöity jo lähtötilanteessa.
Eli: Teilaaja ei ole elokuvana yhtä koherentti tai draamaosuuksiltaan jäsennelty kuin Likainen Harry, mutta tarjoaa vauhdikkaan ja ei-poliittisesti-korrektin puolitoistatuntisen rikostutkinnan ja ennen kaikkea kaduilla tapahtuvan toiminnan puitteissa. Filmi menee ehdottomasti omiin Bronson-suosikkeihini.
3 ½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti