sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Neljäs mies (1983)


Hollantilaisohjaaja Paul Verhoevenin viimeinen kotimaassaan tekemä elokuva ennen rapakon taakse siirtymistä on kieroutunut ja aistikas trilleri. Hahmonsa naiskuvassa jännäri on velkaa film noir –elokuvien femme fatale –tyypille, jolla on kohtalokas tapa käsitellä miehiä. Yhdysvalloissa ohjaaja käsitteli myöhemmin aihetta uudestaan hitissään Basic Instinct (1992).

Sarkastinen, makaabereihin aiheisiin keskittynyt kirjailija Gerald Reve (Jeroen Krabbe) päätyy yleisötapaamisestaan tuntemattoman, mielenkiintoa herättävän Christinen (Renee Soutendijk) luo yökylään. Kiihkeä ilta vaihtuu raukeaksi aamuksi ja olosuhteet huomioon ottaen mies päättää lopulta jäädä naisen luokse. Ennen pitkää – viimeistään Christinen kotifilmikokoelman myötä – alkaa paljastua kolmen ex-aviomiehen kohtalo. Onko Christine ns. musta leski?

Suurimman roolin elokuvassa saa Christinen ohi alussa halveksuvasti elämään suhtautuva, lopulta siinä kynsillään roikkuva hermoromahduksen saanut Krabbe. Raflaavaa kuvastoa tuo mukanaan miehen ihastuminen Christinen varsinaiseen rakastajaan, nuoreen adonikseen.

Filmissä vilahtelevat tissit ja kikkelit eivät kuitenkaan vaikuta itsetarkoituksellisilta, onhan kyseessä tärähtänyt elokuva monessa suhteessa, mm. painajaiskuvaelmillaan (joilla on tarkoitus toteutua myös oikeassa elämässä). Loppukohtaus tuo groteskiudessaan ja aihepiirissään mieleen Bunuelin erään Andalusialaisen koiran (1929) kohtauksen.

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti