lauantai 2. toukokuuta 2015

Hirsipuu (1959)


Hirsipuu on nähty muun ohella elokuvissa erityisesti lännen oikeudenkäytön figuurina, ripusteltiinhan niihin rikollisia hevosrosvoista murhamiehiin kun laki ja sen vaalijat alkoivat vakiintua Yhdysvaltojen länsivaltioissa kiinteän asutuksen myötä. Delmer Davesin elokuvassa hirsipuu kytkeytyy tiiviisti päähahmon menneisyyteen, leijuuhan hahmon yllä hänen menneisyytensä synnyttämä kalman haju elokuvan alusta loppuun.

Davesin elokuva on monella eurooppalaisen elokuvakriitikon parhaiden länkkärien listalla. Se on toisaalta visuaalisesti äärettömän kauniisti kuvattu, lähes maalauksellinen western. Toisaalta filmi sisältää vahvan ja tumman, hahmojen käyttäytymisestä ja motiiveista lähtevän pohjavireen.

Filmin näkyvänä teemana on Yhdysvaltain 1870-luvun kultaryntäys. Mystinen tohtori Joseph Frail (Cary Cooper) saapuu ratsain Skull Creekin asutuskeskukseen Montanaan, pelastaen sattumalta pikkurosvo Runen kullankaivajien kynsistä, painostaen tämän vaivanpalkkana kodinhoitajakseen.

Pian tohtori saa vastaanotolleen lisää asiakkaita: lähistöllä tapahtuneen postivaunujen ryöstön yhteydessä henkiin jää länteen isänsä mukana tullut itävaltalainen nainen, Elizabeth Mahler (Maria Schell), jonka kasvot kuuma aurinko on pahoin polttanut. Kaupungissa myös tohtorin menneisyys (tuhopoltto ja kaksi ruumista) muistuttaa itsestään kuulopuheiden muodossa.

Vihamiehenä ja lopulta Elizabethin kullankaivuukumppanina nähdään Karl Malden. Karismaattinen alfauros George C. Scott nähdään vastaavasti porukkaa villitsevänä ja viinaan menevänä vihasaarnaajana, yhdessä ensimmäisistä rooleistaan.

Elokuvan länsi koostuu ahneista, omaa etuaan tavoittelevista ihmisistä. Näiden ihmisten päihin eivät mahdu eri tavoin käyttäytyvät ja pyyteetöntä parannustyötä tekevät muukalaiset saati voimakkaat naiset (Schell). Elokuva lienee jonkinlainen vastine 1950-luvun Yhdysvaltain poliittiselle ilmapiirille ja Joseph McCarthylle. Joseph Frail jää loppuun asti arvoitukselliseksi mieheksi, mikä kuvastanee lännen tarinakulttuuria muutenkin: hahmot olivat ajalla ennen vakiintunutta tiedonvälitystä yhtä merkityksellisiä kuin heistä kerrotut tarinat.

Hirsipuu oli legenda Cary Cooperin viimeinen lännenelokuva ja kaiken kaikkiaan toiseksi viimeistä edeltänyt filmi, näyttelijän kuoltua jo vuonna 1961. Eleetön näyttelijä (tai pikemminkin ”läsnäolija”) oli parhaimmillaan rooleissa, joissa hän joutui kantamaan raskasta oman menneisyyden tai yhteisön (Sheriffi) taakkaa hartioillaan, voisiko häntä nyt kuvata vaikka metsien ja preerioiden Humphrey Bogartiksi.

Cary Cooper teki sen kuin aito Lännen Mies.

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti