perjantai 13. helmikuuta 2015

Paholainen on nainen (1935)


Naiseen on erityyppisessä mytologiassa, myös kristinuskossa, liittynyt aina ns. epäpuhdas puoli. Miehen oltua useimmissa kulttureissa vuosituhansia subjekti ja ensisijainen, dominoiva sukupuoli, on nainen – pahimmillaan ja parhaimmillaan – ollut kylkiluusta tehty viettelijätär, joka ajaa miehen turmioon ja lihallisiin ajatuksiin. Tämä vanhakantainen ajattelu on saanut elokuvakulttuurissa satoja ja satoja ilmentymiä.

Josef von Sternbergin ja Marlene Dietrichin elokuva (yksi heidän kuudesta yhteisestään) lienee hyvä esimerkki naisen pirullisen luonteen ja olemassaolon karikatyyrina. Paholainen on nainen on sovitettu Pierre Louÿs’n vuonna 1898 julkaistusta romaanista La Femme et le pantin.

Tarina sijoittuu epookkiin, vuosisadan vaihteen Espanjaan ja karnevaalin aikaan. Nuori mies saa kuulla vanhemman miehen kertomana (takaumin) tarinan naisesta, vanpista, johon tämä on retkahtanut vuosia takaperin. Miehen intohimo Concha Pereziin (Dietrich) on ollut totta, ollen osaksi rakkautta, osaksi pakkomielteistä halua saada nainen omakseen. Manipuloiva Concha on taitava miesten pyörittäjä ja käyttää näitä säälimättä hyväkseen, ajaen lopulta näitä jopa itsemurhaan. Tarinan kuulijan, nuoren miehen, kohtalona on ajautua samanlaiseen riipivään suhteen karnevaaleilla tapaamansa Conchan kanssa.

Elokuva oli tiettävästi Dietrichin henkilökohtainen suosikki ja hän otti sydämenasiakseen elokuvan kopion säilyttämisen omassa pankkilokerossa. Koska tuottajayhtiö Paramount oli syystä tai toisesta hävittänyt elokuvan alkuperäisen printin, on nimenomaan Dietrichin omaa ansiota, että filmi on säilynyt jälkipolville.

Kyseessä on jälleen kerran Dietrichin hoviohjaaja Sternbergin uskomaton visuaalinen taidonnäyte. Surrealistinen karnevaaliympäristö, kaupunki ja studiometsä ovat sitä aidointa ”unelmaympäristöä” johon vain studiokauden syöjätärelokuva vain voi sijoittua.

Omaa Sternberg-Dietrich –suosikkiani tästä ei kuitenkaan tullut. Epookki on omaan makuuni hieman liian vahva. Lisäksi Dietrich – Lili Marlene - ei vaaleana saksalaisena ja kohtalonomaisena ”jäänaisena” mielestäni ole uskottava tulinen senorita, espanjatar. Miellyttävää mustaa huumoria ja tragediaan ihmiset ajaville sukupuolirooleille naureskelua elokuvassa silti on.

3 / 10

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti