Kaivopuistossa on tapahtunut murha. Nuori kielitieteen ylioppilasta Leena Järvelää (Aino-Maija Tikkanen) on puukotettu, toistuvasti. Poliisi kääntää nopeasti tutkimuksissa epäilyt entiseen kihlattuun, lääketieteen opiskelija Antti Kajavaan (juuri Teatterikoulusta valmistunut nuori Veijo Pasanen). Mies ei kauas ehdi: sanomalehdissä julkaistun valokuvan ja asemamiehen ilmiannon perusteella hänet pidätetään junassa matkalla Kouvolaan.Nuorimies ei tunnusta: hän myöntää riidelleensä Leenan kanssa, mutta ei muista varsinaisesta murhasta mitään. Hänen puolustusasianajajansa vetoaa Antin vanhempien mielisairauteen ja molempien itsemurhaan ja pyytää mielentilatutkimusta. Antti ei enää puolustaudu, vaan tunnustaa ja haluaa kärsiä rangaistuksensa.
Aiheesta sensaatiota kehittelevän reportterin tutkimukset vievät katsojan Antin traumaattiseen mutta ajoittain rakkaudenkin täyttämään menneisyyteen. Aarne Tarkaksen sosiaalijännitysdraama perustuu Helsingin Tähtitornin vuorella 1948 tapahtuneeseen mustasukkaisuusmurhaan ja rikoksesta kirjoittaneen Onni Hallan romaaniin. Itse peruskysymys tuo mieleen TV2:n Kovan lain jaksot: mikä on huonot kortit elämään saaneen miehen vastuu perimän (vanhempien kuolema ja itsemurha) ja ympäristön jätettyä häneen jälkensä, kihlatun lopulta jättäessä hänet?
Kalpea ja ilmeetön Veijo Pasanen on reppana, surullisen hahmon ritari, kuin imupaperi joka kerää sisäänsä kaiken saastan ympäristöstään, Leenan ollessa ainoa valopilkku hänen elämässään.
Elokuva on ansioiltaan Tarkasta parhaasta päästä mutta jättää silti väkinäisen kuvan 1950-luvun karrikoituna yhteiskuntakritiikkinä. Itse murha-asetelmasta tulee mieleen Tähdet kertovat, Komisario Palmu (1962) mutta on Antin ja Leenan yhteisissä hetkissä myös Katariinaa ja Munkkiniemen kreiviä (1943).
3 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti