Paul Schraderin ohjaama Alaston yö on pitkä matka suurkaupungin yöhön, sen sisäisiin lakeihin ja normistoihin, kadonnutta tytärtään etsimään lähtevän michiganilaisen Jake VanDornin (George C. Scott) silmin. Hitaasti kehittyvässä mutta lopulta vimmaisessa elokuvassa Michiganin Grand Rapidsin kalvinistinen yhteisö ja Los Angelesin ja San Franciscon porno- ja seksiteollisuus törmäävät toisiinsa.
En turhaan kirjoita uudestaan sitä, mikä elokuvasta on jo sanottu KAVI:n sivuilla (Pertti Lumirakeen ja Sakari Toiviaisen mukaan):
”Sekä Taksikuskissa että Alastomassa Yössä Schrader osoittaa, miten keskiluokkaisen ajattelun ehdottomat vastakohdat ovat läheistä sukua toisilleen: tavallinen liiketoiminta ja rikollisuus, puritanismi ja prostituutio, laillisuus ja väkivalta. Säädyllisyyden ja alennuksen välinen seinä on hyvin ohut. Bordelliin käyvät samat luottokortit kuin huonekaluliikkeisiin. Kristillisen nuorisoyhdistyksen estyneistä seksileikeistä on lyhyt askel kovan pornon karkeimpaan sadomasokismiin. Nuhteeton ja hurskas kansalainen turvautuu nopeasti brutaaliin pahoinpitelyyn saadakseen haluamansa tiedot.”Sairaita järjestelmiä molemmat, sanoisin. Schrader tavoittaa Grand Rapidsin kalvinistitunnelmat itsekin paikkakunnalla asuneena.
Jollakin tavoin – ei tosin tarkalleen – tämän kaltainen puhtauden ja likaisuuden, synnin ja armon dikotomia on läsnä myös tämän blogistin historiassa ja siksi elokuva jääkin helposti mieleen pyörimään.
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti