Valkoisella talolla on kusi sukassa. Ilmavoimien kenraali Dell (Burt Lancaster) on karannut sotilasvankilasta ja kaapannut kahden apurin (Paul Winfield, Burt Young) kera ballististen ohjusten tukikohdan ryhtyen kiristämään hallitusta. Vaatimukset ovat kovat: rahan lisäksi Dellillä on vaatimus saada julkiseksi veristä Vietnamin sotaa käsitelleen epävirallisen kokouksen pöytäkirja.
Kokouksessa sotaa päätettiin isot amerikkalaisuhrit huomioiden jatkaa, tarkoituksena kääntää Neuvostoliiton huomio pois ydinsodan mahdollisuudesta. Vaatimuksen pontimeksi täytyy saada presidentti (Charles Durning) paikan päälle panttivangiksi tai muuten paukkuu idän suunnalla..
Sivuosissa paskahalvausta yrittävät suitsia Richard Widmark, Joseph Cotten ja Melvyn Douglas. Richard Jaeckel, William Marshall ja Gerald S. O'Loughlin. Pitkän mutta viihdyttävän poliittisen rallin roolitus uhkuu (seniliteetin partaalla olevaa?) testosteronia, Vera Milesin osuus presidentin vaimona kun leikattiin lopullisesta teatteriversiosta.
Jollakin tavallahan Tohtori Outolempi (1964) tästä asetelmasta tulee mieleen, ei mahda mitään.Ihan yhtä löysin rantein ei Aldrich kauhun tasapainon jännitteeseen ja rajoitetun sodan käsitteeseen Vietnamin yhteydessä paneudu, mutta munakkaalla kenraali Dellilla on asiassaan kyllä pointtinsa, sitä ei kiistä itse presidenttikään.
Epäuskottavahan juoni on: vaikeaa kuvitella Air Force Onen vievän presidenttiä panttivangiksi hullulle kenraalille, edes kuubalaisten tai neukkujen märissä unissa.
3½ / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti