tiistai 6. tammikuuta 2015

Nuoret sankarit (1988)


1950-luvun melko klassiseen western-kaavaan tehtyjen, Cinemascope-Yhdysvaltoja sisältäneiden länkkäreiden vastapainoksi oli hyvä ottaa työn alle pitkään katsomislistalla ollut Christopher Cainin toiminnallinen kasaripätkä.

Nuoret sankarit on saavuttanut jonkin sortin klassikkomaineen tuoreemman polven länkkäreiden sarjassa ja onhan elokuva jopa varsin katsottava jos ottaa huomioon lajityypin kannalta varsin murheellisen 1980-luvun. Vuosikymmenen huomaa – jos ei elokuvan paikoin MTV-tyylisestä leikkauksesta ja poikakasvoisista nykyisistä viisikymppisistä tähdistä – ainakin asiaankuuluvasta rumpukompista ja kitarapainotteisesta tunnarista.
 "You know, Sir, I do admire you, and I sure would like to touch the gun that's gonna kill Billy the Kid." - William Bonney
Elokuvassa käsitellään nuoruutta ja lainsuojattomuutta 1800-luvun lopun lännessä, jossa karjatilallisten ja muiden ihmisten intressit kohtasivat usein verisellä tavalla. Filmi pohjautuu vähintäänkin löyhästi tositarinoihin ja legendoihin lännen lainsuojattomista. Lincolnin kaupungissa nokkapokkasilla ovat karjatilalliset John Tunstall (Terence Stamp) ja Lawrence G. Murphy (Jack Palance), paikkakunnalla ohjat ottanut kurttunaama. Tunstall on kerännyt tilansa turvaksi vartijaporukan nuoria lainsuojattomia (rooleissa mm. Kiefer Sutherland ja Charlie Sheen) ja uusin värväys on muuan William H. Bonney, tuttavallisemmin Billy the Kid (Emilio Estevez). Tunstallin saatua surmansa Murphyn miesten väijytyksessä värvätään poikalauma kaupungin apusheriffeiksi. Billyn villien ja veristen edesottamusten vuoksi edessä on kuitenkin ennen pitkää vaivalloinen ja kohtalokas tie, yritys kohti vapautta.

Elokuvan perusilme herättää aluksi vastustusta. Kuvaus ja kuvan rajaus ei anna elokuvalle avaruuden tuntua, mikä usein ainakin omalla kohdalla on tae – tai jopa vaatimus – nautittavalle westernille. Leikkaustyyli ja tempo elokuvassa on hektinen. Toisaalta tämä kuvastanee poikien nuoruuden rauhatonta mutta naiivia intoa. Jopa suurin tappaja kaikista, Billy the Kid, on lopulta poikanen aikuisten maailmassa. Lopulta elokuvan ansioksi luotava jännite tuleekin illuusioiden murtumisesta pakomatkalla ja tulivoiman edessä. Väkivallan alastomuus on vähintäänkin muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyneen Armottoman tasoa.

Harvassa elokuvassa on lopulta analysoitu yhtä koskettavasti lainsuojattomuuden syntyä ja voimia jotka sen synnyttävät. Legenda erosi monesti ihmisestä suurestikin. Asesankarin epäkiitollista arkea ja kovan maineen karua puoltahan aprikoi 40 vuotta aiemmin jo Henry King elokuvassa The Gunfighter (1950).

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti