Väkivallan vihollinen 3 (1985)

Michael Winnerin viimeisessä Väkivallan vihollisessa sarja saa yhä fasistisempia käänteitä Paul Kerseyn palatessa takaisin New Yorkiin ja löytäessä vanhan veteraaniystävänsä surmattuna katujengin toimesta.

Elokuvaa täytyy arvioida muun kompetenssin – jota ei juuri ole - sijasta lähinnä terapia-arvon perusteella. Sarjan kolmososa on yksinkertaisuudestaan huolimatta kierolla tavalla ultraviihdyttävä Bronsonin saalistaessa kaupungin kaduilla elämäntapaintiaaneja yhä mielenkiintoisemmin konstein (naulalauta, Wildey .475 Magnum, MG-42, Browning .30, panssarintorjunta-ase..)

"I'm going out for some ice cream... this is America, isn't it?" -Paul Kersey

Elokuva kuvattiin lähes kokonaisuudessaan Englannissa ja vetää aiheen juuri sopivasti yli. Väkivaltapläjäys lajitovereidensa kanssa tuskin esimerkkinä kuitenkaan aiheuttaa katuväkivaltaamme, vaikka sosiaalitädit toisin luulisivatkin.

3 / 5

IMDb

Missouri (1976)

Marlon Brandon ja Jack Nicholsonin ainoa yhteinen elokuva kertoo hevosvarkaiden ja karjatilallisen yhteentörmäyksestä Missourissa.

Elokuvalle on annettava kiitosta realismista. Ohjaaja Penn on tehnyt ison työn ajan kontekstia ja elokuvan ryhmien elinoloja selvittäessään.

Katsomiskokemusta kuitenkin haittaa merkittävästi Brandon näyttelemän hevosvarkaita (näihin lukeutuu myös Nicholson) jahtaavan Lee Claytonin maneerit. Brando on paikoin päästetty vähän liiankin kanssa irrottelemaan keikarimaisen roolinsa kanssa.

Todellista länttä jäljittelevässä westernissä Claytonin hahmo ei vain istu kokonaiskuvaan. Nicholson tekee sitä vastoin vahvan roolin identiteettiään etsivänä rosvopossen jäsenenä.

3 / 5

IMDb

Kullanryöstäjät (1959)

Budd Boetticherin ja Randolph Scottin toiseksi viimeinen elokuva yhteisessä western-sarjassa kertoo tarinan kullan ajamisesta Kaliforniasta idässä sotiville Pohjoisen joukoille Yhdysvaltain sisällissodassa 1860-luvulla.

Toisin kuin useimmissa aiemmissa boettichereissa, tässä Scottin hahmo, kapteeni John Hayes, ei näytä olevan isommalti traumatisoitunut. Aihetta kuitenkin olisi, kun pohjoisen edustajana väkivaltaa lähtökohtaisesti vastustava Hayes joutuu puolustuskannalle Etelää sympatisoivassa koloradolaisessa pikkukaupungissa.

Luontevasti eteenpäin soljuva pikkuwestern on lajissaan rehellnen kuin ruisleipä ja sisältää länkkärin kannalta kaikki olennaiset elementit. Kuvaus ja maisemien komeat värit ovat genren ystäville myös paikallaan.

3½ / 5

IMDb

Neljäkymmentä urhoa (1957)

Samuel Fullerin räjähtävä elokuva neljästäkymmenestä palkatusta miehestä ja heidän johtajastaan, arizonalaista piirikuntaa hallitsevasta matriarkasta Jessica Drummondista (Barbara Stanwyck). Uusi sheriffi Griff Bonnell (Barry Sullivan) tulee haastamaan Drummondin miesten vallan ja taistelun tuoksinassa paljastuu, että kovan naisen pinnan alta paljastuu kuin paljastuukin herkkä kohta.

Ennalta-arvattavaa? Täytyy myöntää. Käsikirjoitus ja juoni ovat hieman töksähteleviä 79-minuuttisessa elokuvassa, mutta rauhalliset, hahmojen liikkeitä seuraavat leikkaukset ja asettelultaan nerokkaat CinemaScope-kuvamaisemat pelastavat paljon.

Tunnelmaltaan ja tapahtumiltaan ultraväkivaltainen western sisältää myöhemmin spagettiwesterneissä trendiksi vakiintuneita lähikuvia mm. Bonnellista taistelukohtauksessa. 1950-luvun länkkäriperinteeseen elokuvan kytkee mukana kulkeva kansanlauluteema.

Yksi vuosikymmenen muistettavia genressään ja visuaaliselta ilmeeltään epäilemättä paljon tunnustettuja sekä äpärälapsia jälkeensä synnyttänyt elokuva!

 4 / 5

IMDb

Viimeinen kaksintaistelu (1958)

Robert Parrishin yhtenä maineikkaimmista westerneistä pidetty Viimeinen kaksintaistelu on lopulta melko kliseinen kertomus vanhasta revolverisankarista ja naiivista pikkuveljestä sekä karjankasvattajien ja tilallisten taistelusta.

Elokuva on kuitenkin maalattu voimaikkain sävyin ja näyttelijät tuntuvat olevan rooliensa kokoisia. Myös Robert Taylor kantaa ex-gunslinger-isoveljen roolin vahvoilla harteillaan hyvin, riesanaan John Cassavetesin esittämä pikkuveli.

"You better open your eyes because I'm not just your kid brother anymore. I'm a full partner and I ride abreast of you. And you're not sitting on me anymore." -Tony Sinclair

Viihdyttävä ja temperamenttinen pikkuwestern hyvällä visuaalisella lännenmaisemalla cinemascope-väreineen. Loppu pudottaa yhden tähden latteudessaan.

3½ / 5

IMDb

Ryövärit (1972)

Sodankylän elokuvajuhlien ainoa katsomani lännenelokuva oli Philip Kaufmanin Ryövärit (Great Northfield Minnesota Raid). Valitettavasti festivaaleilla ollut hra Kaufman oli estynyt pohjustamasta elokuvaansa pienessä teltassa.

Itse elokuvassa Jesse James ja Younger-jengi puuhastelevat pankkiryöstöä pienessä Northfieldin kaupungissa Minnesotassa vuonna 1876. Kaufman on tehnyt, kuten usein muulloinkin, tarkkaa taustatyötä. Historialliset tapahtumat sekoittuvat ajan pop-romaanien tunnelmaan, mistä viihdyttävä, vinksahtanut ilmapiiri.

Jesse Jamesin tapauksessa faktat ja myytit sekoittuvat epäilemättä toisiinsa peruuttamattomasti hänestä tehtävissä filmeissä. Kaufman on kuitenkin tuonut elokuvaan realismia kuvaamalla tarkkasilmäisesti nopeasti sisällissodan jälkeen muuttunutta länttä.

”Ryövärit” ei ole juonirakenteeltaan niinkään kypsä elokuva, mutta 1970-luvun revisionistisen westernin ystäville tästä huolimatta katsomisen arvoinen.

3 / 5

IMDb