lauantai 25. toukokuuta 2013

Ravintola Vapaa-aika (1942)


Top Hat –ohjaaja Mark Sandrich on sijoittanut sota-ajan musikaalinsa connecticutilaiseen lomakeitaaseen, jossa kabareetähdet Jim Hardy (Bing Crosby) – joka on paikan perustaja - ja Ted Hanover (Fred Astaire) viihdyttävät kavaljeeriensa kanssa kävijöitä. Lopulta kaikki tiivistyy pääkaksikon kilpailuun naisista.

Irving Berlinin (”White Christmas”) musiikki vie tarinaa eteenpäin sujuvasti. Kemiaa säihkyvää pariskuntaa ei tällä kertaa nähdä, naisnäyttelijöiden jäädessä astetta enemmän sivurooliin.

Abraham Lincoln –ohjelmanumero kenkälankkeineen sekä itsenäisyyspäivän ohjelmanumero filmikollaaseineen sodasta ovat nykykatsojasta hieman luotaantyöntävän paatoksellisia. Muuten elokuva on taattua amerikkalaista musikaaliviihdettä, jossa juoni jää show’n alta sivurooliin.

4 / 5

IMDb

tiistai 21. toukokuuta 2013

Morocco (1930)


Ohjaaja Josef von Sternberg esitteli Hollywoodille Marlene Dietrichin tässä Haysin koodia edeltävän ajan studioelokuvassa. Ensiesiintyminen amerikkalaisfilmissä tapahtui naistähdelle yhdessä Adolphe Menjoun kanssa.

Kaksikko kohtaa elokuvassa laivalla matkalla Euroopasta Marokkoon, kun kiehtovan oloisen kabareelaulajan laukku purkautuu kannelle. Frakkiin pukeutunut Marlene hurmaa lopulta marokkolaisravintolan ja kohauttaapa euroviisuedustajien tapaan pienellä lesbosuudelmallakin. Gary Cooper kantaa velmumaisen naistennaurattajalegioonalaisen roolin niin kuin vain Cooper osaa.

”Morocco” oli verraton debyytti Dietrichille. Elokuva tarjosi lavasteromantiikkaa ja kolmiodraamaa elegantimmasta päästä äänielokuvan alkuajoilta. Dietrich ei häviä vastaparilleen luonteessa, vaikka kieltä ei ajalla vielä osannutkaan.

4 / 5

IMDb

maanantai 20. toukokuuta 2013

Näin se alkoi (1940)


Frank Borzagen elokuva tarttui yhtenä ensimmäisistä filmeistä Hollywoodissa Euroopan kohtaloa hallinneeseen aiheeseen, Hitlerin nousuun. Draamassa ”Näin se alkoi” (Mortal Storm) tapahtumat nähdään eteläsaksalaisen pikkukylän ja juutalaisen Rothin perheen kautta.

James Stewart on perheen tyttären rakastettuna, natseja vieroksuvana Martin Breitnerina mies paikallaan, vaikka onkin jälleen kerran luonteen omaisesti tyyppiroolitettu. Tarina on tehty sittemmin moneen kertaan uusiksi hieman varioiden: yksilö ja perhe joutuu valitsemaan puolensa massapsykoosiin joutuneen ympäristön keskellä. Aihe on kuitenkin kuvattu herkkyydellä, elokuvan sijoittuessa koskemattomaan, joskin kliseisiä olutkapakoita sisältävään alppiympäristöön.

Loppu (tyhjä talo) enteilee erään kansanryhmän kohtaloa tunteita nostattavalla tavalla, varsinkin kun tiedetään, että vuonna 1940 ei vielä tiedetty ”lopullisen ratkaisun” konseptia.

4 / 5

IMDb

tiistai 14. toukokuuta 2013

America, America (1963)


"America, America" on Elia Kazanin myöhäiskauden pääteokseksi ja hänen henkilökohtaisimmaksi tituleerattu eepos turkkilaisten vallan alla 1900-luvun vaihteessa olevista kreikkalaisista ja armenialaisista sekä unelmasta päästä Amerikan ihmemaahan.

Harvoin on pedattu Ellis Islandin kanahäkkeihin pääsemistä yhtä hyvin: elokuva esittelee todella hyvin perusteet (sorto, omanarvontunto epätasa-arvon alla) siirtolaiseksi hakeutumiselle. Toisaalta elokuva esittelee myös unelman kääntöpuolen: New Yorkissa odottaakin kengänkiillotusbisnes eivätkä unelmat tunnu saavan välittömästi katetta. 
"You can't afford to be human. People take advantage." -Stavros

Stavros (Stathis Giallelis) on täynnä kreikkalaista uhmakkuutta ja sisäistä perkelettä, eikä edes Atlantin suolavesi laannuta miestä ja miehen tavoitetta: kantaa elämä arvokkaammin kuin isänsä on tehnyt turkkilaisten juoksupoikana.

Elokuva katsottu Orionissa 14.5.2013 avec Petteri.

3½ / 5

IMDb

perjantai 10. toukokuuta 2013

Aaltoska orkaniseeraa (1949)


Aaltoska orkaniseeraa on Matti Kassilan de facto ensimmäinen ohjaustyö, Laineen komeillessa nimellisesti direktöörinä. Elokuva on sodanjälkeisen Helsingin asuntopulan ja huoneenvuokrauksen maailmaan sijoittuva taloyhtiökomedia, jossa vässykän talonmiehen vaimo Aaltoska (Elna Hellman) huseeraa ja pyörittää talon arkea.

Hellmanin loistavan karismaattinen, justiinamainen roolisuoritus lähes peittää alleen juonentyngän, jossa reportteri (Hannes Häyrinen) metsästää rikolliskoplaa. Kassila on onnistunut taikomaan vähistä aineksista melko elävän kuvan työväenkaupunginosan kerrostalon elämästä, lähtien lapsinäyttelijöistä. Veli-Matti Kaitala pikkuvanhana Jukkana toisaalta lähinnä ärsyttää nykykatsojaa.

Elokuva toimii myös ajankuvana ajasta, jolloin sanonta ”sopu sijaa antaa” piti todellakin paikkansa.

3 / 5

IMDb

Arianen lemmentarina (1957)


Keski-ikäistä amerikkalaisplayboyta (Cooper) varjostamaan palkatun pariisilaisen yksityisetsivän tytär (Hepburn) rakastuu kohteeseen, mistä seuraavat monet yhteiset tapaamiset Ritz-hotellissa viulumusiikin säestämänä elokuvassa ”Arianen lemmentarina” (Love in the Afternoon).

Hepburnin nuoruus ja herkkyys valkokankaalla suhteessa iäkkääseen ja kömpelöhköön Cooperiin ovat vastakohdat, jotka luovat oman ilmeensä Billy Wilderin leipälajia olevaan kepoisasti etenevään komediaan. Vaikka iäkkään Cooperin valintaa rooliin on moni kriitikko haukkunutkin aikojen saatossa, ei hänen karismaattista suoritustaan Frank Flannaganina voi loputtomiin kritisoida.

Audreyn valovoimaisuus on jälleen kerran aseistariisuvaa.

4 / 5

IMDb