James Stewart on perheen tyttären rakastettuna, natseja vieroksuvana Martin Breitnerina mies paikallaan, vaikka onkin jälleen kerran luonteen omaisesti tyyppiroolitettu. Tarina on tehty sittemmin moneen kertaan uusiksi hieman varioiden: yksilö ja perhe joutuu valitsemaan puolensa massapsykoosiin joutuneen ympäristön keskellä. Aihe on kuitenkin kuvattu herkkyydellä, elokuvan sijoittuessa koskemattomaan, joskin kliseisiä olutkapakoita sisältävään alppiympäristöön.
Loppu (tyhjä talo) enteilee erään kansanryhmän kohtaloa tunteita nostattavalla tavalla, varsinkin kun tiedetään, että vuonna 1940 ei vielä tiedetty ”lopullisen ratkaisun” konseptia.
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti