Pasifistisesti sotaan suhtautuva elokuva alkaa vuoden 1936 talviolympialaisista, jossa suomalainen Viktor Ryder (Philip Dorn) ja Neuvostoliittoa edustava Ivan Dubroski ottavat mittaa toisistaan rinteessä parhaan urheiluhengen mukaisesti. Myöhemmin kaksikon tie risteää kahden maan välillä puhjenneen sodan aikana ja näyttää ylläpitävän punaista lankaa filmin edetessä.
Totuuspohja ja elokuvalliset ansiot täytyy tässä tapauksessa analysoida erikseen. Pohjatyö on käsikirjoittajilta jäänyt selkeästi tekemättä 1930-luvun Suomesta: Hollywood-elokuva näyttäisi sijoittavan Suomen Keski-Euroopan vuoristoon, jossa kansa tanssii paikallisen kansanmusiikin tahtiin vuoristohatut päässä. A.I. Virtasen esikuvakin näyttää löytyvän porukasta, kun ”Paavolta” löytyy Nobelin kemianpalkinto plakkarista. Itse sodan puhkeamisen jälkeen (”Viipuria on pommitettu”) taistelut tapahtuvat vuoristomaisemissa – joskin suomalaisen korsun tunnelmasta on ripaus tavoitettu! Normaalit romanssikuviot kuuluvat totta kai mukaan. Elokuvan kunniaksi on sanottava, että Neuvostoliiton taisteluohjesääntö ja siten melkoisen jäykät hyökkäysmuodostelmat näyttäisivät noudattelevan sodan totuutta.
Elokuvan käsikirjoitus ja epäloogisuus upseerien käskyissä ja sotilaiden toiminnassa riittäisi jo sinällään erottamaan elokuvan varteenotettavista sotakuvauksista. Suksisissit syöksyvät aukeassa maastossa kohti suoraa kk-tulta ja pääsankariltakin näyttää lopussa hetkeksi unohtuvan lojaalius asetovereita kohtaan. Yhtenä harvoista (ainoa?!) talvisodan ulkomaisista kuvauksista elokuva kannattaa toki tarkistaa, jo camp-arvon takia!
2 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti