Sturges oli yksi munakkaiden äijäelokuvien kuninkaista 1950- ja 1960-luvuilla ja testosteronia valkokankaalle (tai kännykälle) uhkuu myös vuonna 1958 ohjattu filmi. Clint Hollisterilla (Richard Widmark) ja Jake Wadella (Robert Taylor) on yhteinen paita ja peppu –tyyppinen lainsuojatonmenneisyys. Pankkien ja muiden laitosten ryöstely jäi Waden lähdettyä lätkimään, liikaa miehelle olleen viimeisen keikan jälkeen. Pikkukaupungin sheriffiksi päätynyt mies on kuitenkin kiitollisuudenvelassa Hollisterille ja vapauttaa tämän naapuripaikkakunnan sellistä vanhaa toveria uhanneen hirttotuomion edellä.
Miesten lopullista eroa varjostaa vain yksi kysymys: missä on Waden kätkemä viimeisen yhteisen keikan ryöstösaalis? Välikappaleeksi asiaan joutuu myös Waden vaimo (Patricia Owens). Pitkä matka kohti viimeistä etappia alkaa, Clintin enemmän tai vähemmän rasittavien miesten säestäessä päämiehensä aikeita.
Merkittäväksi paikaksi visuaalisesti erittäin näyttävän elokuvan tarinankulussa osoittautuu paikallinen autio aavikkokaupunki. Länsi oli täynnään tilapäisten ryntäysten ja elinkeinojen synnyttämiä pikkukyliä joiden kohtalo oli päätyä tuulen pieksämiksi autiokyliksi. Sturges käyttää loistavaksi hyväkseen kaupungin rajallisen rakennuskannan niin komanssihyökkäyksessä (epäuskottavaa luokkaa kökköydessään) kuin lopussa siintävässä välienselvittelyssäkin.
Kuten usein muulloinkin, lopulta varsin keskinkertaisen westernin pelastavat karismaattiset pääosanäyttelijät. Richard Widmarkilla oli kaksikosta enemmän näyttelijänlahjoja – tosin tässäkin hän on ajautunut melko tyypilliseen niljakkeen rooliin. Tosin syvältä hänestä löytyy myös suoraselkäisyyttä, vähintäänkään ”kaveria ei petetä”. Robert Taylor kävelee roolin läpi, mutta tekee sen jälleen kerran hänelle tyypillisesti: uskottavasti.
3½ / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti