Lajissaan elokuva todella oli ensimmäisiä tässä maassa. Elokuvalla pyrittiin saamaan uutta katsojasukupolvea Filmiteollisuuden tuotteille sodan jälkeen. Aluksi vastahankainen T.J. Särkkä suostuteltiin tuottamaan elokuva ohjaajaksi lopulta valikoituneen Edvin Laineen toimesta.
Satu Prinsessa Ruususesta pohjautuu alkujaan 1600-luvulla alkunsa saaneeseen tarinaan josta myös Sakari Topelius kirjoitti oman versionsa. Nimimerkki Topias käytti elokuvakäsikirjoituksessaan apuna nimenomaan Topeliuksen versiota klassikkosadusta. Elokuva kertoo tutun tarinan värttinän satuttaman 15-vuotiaan prinsessan uneen vaipumisesta, satavuotisesta linnan unesta ja uljaasta prinssistä.
Spektaakkelin nimiosaa esittää myöhemmin mm. tv-kasvona tutuksi tullut, kilpailun kautta rooliin valittu Tuula Usva. Pääosaroolitus on Laine-keskeinen: kuningasta esittävä Aarne Laine on ohjaajan veli, kuningatar ohjaajan vaimo Mirjam Novero. Sivuosahahmoista hersyvin lienee juomanlaskijalta ja kamariherralta simputusta kokevan pienen Samin (Birger Kortman) ohella mestaritonttuna esiintyvä Aku Korhonen. Joskus vanhoja kotimaisia ja tyypillisiä luonnerooleja katsellessa unohtuu että Korhosen – samoin kuin elokuvassa esiintyvän Siiri Angerkosken – osaaminen ei rajoittunut vain valkokankaan ikonisiin hahmotyyppeihin. Nämä kansan rakastamat näyttelijät olivat oikeasti eri lajityypit taitavia näyttelijöitä!
Elokuva kuvattiin kokonaisuudessaan Liisankadun studiossa, komeissa Kansallisteatterin lavastaja Leo Lehdon ja SF:n Karl Fagerin suunnittelemissa lavasteissa. Ilmeisesti Laine olisi halunnut kuvata elokuvan väreihin, mutta värifilmin saatavuus ja kuvaustekniikka oli aikakaudella vielä hakusessa. Niin ikään Prinsessa Ruususen maskeeraus ja puvustus on vaatinut käsittämättömän työn, onhan lukuiset sivuosaroolitkin täytynyt sovittaa epookkiin. Sivumainintana ja teknisenä yksityiskohtana kerrottakoon, että elokuvassa käytettiin ensimmäisen kerran Suomessa hiilihappojäätä usvan aikaansaamisessa.
Prinsessa Ruusunen mainitaan joidenkin arvioijien toimesta jopa Laineen parhaana elokuvaohjauksena ohi Tuntemattoman ja muiden kansallisten aiheiden. Täytyy myöntää, että ”kansallisen elokuvan” ohjaajan tyypilliseen profiiliin mielikuvitusta herättävä satumaisen upea tarina
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti