Filmi on elokuvasovitus James Hiltonin saman nimisestä kirjasta, Chipsin hahmon perustuessa Hiltonin vanhaan, Cambridgessa 50 vuotta palvelleeseen opettajaan. Vuosi 1939 oli kokonaisuudessaan anniltaan kaikkien aikojen ikimuistoisimpia vuosia Hollywoodin historiassa. Lukuisista ehdokkuuksista huolimatta elokuva sai yhden ainoan Oscarin, kun Robert Donat sai palkinnon pääroolistaan.
Herra Chips (Donat) toimii perinteikkään englantilaisen Brookfieldin koulun jäykkänä, ei-pidettynä opettajana, jonka opetusmetodit rakkaus nuoreen Katherineen (Greer Garson) muuttaa, Chipsin muuttuessa innoittavaksi elämänohjaajaksi nuorille. Vuosien vieriessä hän tuntuu yhdistävän koulua käyneet polvet toisiinsa, olevan kaikkien yhteinen Chips.
Robert Donat oli näyttelijätähtenä omaa sarjaansa, ollen enemmän kotonaan saarivaltakunnan klassisen teatterin parissa kuin amerikkalaissa elokuvissa – vaikka tuottajat häntä yrittivät niihin 1930-luvun jälkeen jatkuvasti saadakin. Huono terveys ja muut tekijät aiheuttivat sen, ettei vaatimaton, hiljaisista eleistään ja virheettömästä lausunnastaan tunnettu näyttelijä lopulta valloittanut maailman valkokankaita.
Hyvästi, Mr. Chips henkilöityy Donatiin, joka tekee uskomattoman suorituksen näytellessään opettajaa läpi pitkän elämänuran, menestykset ja karikot – samoin isot maailmanpalot - läpi käyden. Lopulta Chips kasvaa humaanin, jotain olennaista kouluyhteisöstä ja kasvatuksesta tajuavan opettajan ikoniksi.
Hyvästi, Mr. Chipsistä on helppo pitää hienostuneine hahmoineen ja hellävaraisen tarinan kuljetuksen ansiosta. Välillä nopeastikin hyppivää tarinaa voisi lopulta pitää vanhan Chipsin muistikuvina, unenomaisena kollaasina päättymäisillään olevasta, aikakaudet läpäisevästä elämästä.
Liekö elokuvan hyvätapaisten lasten ja aikuisten – vai naiivinkin käsikirjoituksen - ansiota, kun elokuvaa pitää nykynäkökulmasta jopa kornina? Otetaan nyt kouluelokuvan, luokassa tapahtuman opetuksen dynamiikan kuvauksesta vertailukohdaksi esim. ranskalainen elokuva "Luokka" vuodelta 2008. Chipsin sulkiessa lopulta silmänsä katsojalle jää kuitenkin vaikutelma, että jotain olennaista inhimillisen elämän kuvauksesta on tavoitettu.
Suosittelen uuden vuoden elokuvana!
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti