keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Chaplinin Poika (1921)



Sain joululahjaksi Peter von Baghin tuoreen mestariteoksen ”Chaplin”, jossa hän käy pieteetillä läpi Charles Chaplinin filmiuraa, kirjan kattaessa mm. pitkät elokuvat kokonaisuudessaan. Kirja on epäilemättä yksi von Baghin pääteoksista ja Chaplin hänelle elämän pituinen rakkauden aihe elokuvassa.

Joulun aikaan ja välipäivinä tulikin kirjan innoittamana katseltua kertauksena Chaplinin lyhytelokuvatuotantoa. Mutualin tuotannosta omana suosikkina on vuosia pysynyt vauhdikas ”Easy Street” (1917), jossa Charlie yrittää kesyttää poliisina romuluista Eric Campbellia, Chaplinin 1915-1917 tehtyjen elokuvien vakiohahmoa. Huippukohdassa kulkuri saa Campbellin pään katulyhdyn sisään.

Asiaan:

”Chaplinin pojasta” on sanottu ja kirjoitettu kymmenien ja satojen kirjoittajien toimesta lähes kaikki inhimillisesti analysoitavissa oleva. Sen takia tässä vain pääkohdat. Elokuva oli Chaplinin First Nationalille vuonna 1921 ohjaama kuuden kelan elokuva, jossa näkyi tiivistyvän Keystonen aikana (1914) kehittymään lähteneen kulkurihahmon inhimillinen kehityskulku, sankarin saadessa huollettavakseen Jackie Cooganin esittämän pojan. Pojan äitiä näytteli kukas muukaan kuin Edna Purviance.

Kuten Chaplinin elokuvissa yleensäkin, ihmiset tuntuvat - isättömän pojan saanut Edna etunenässä - olevan yhteiskunnan rakenteiden (avioliiton ulkopuolisten lasten asema), instituutioiden (etupäässä poliisi) ja ihmisten ”syö tai tule syödyksi” –mentaliteetin armoilla. Vain lapsenomaisen viattomuuden säilyttänyt kulkuri huolii äitinsä hylkäämän, rosvojen sivukujalle jättämän poikavauvan huostaansa ja kasvattaa tästä apurin ja toverin itselleen. Yhdessä he myöhemmin kamppailevat huostaanottoviranomaisia, kulmien primitiivisiä asukkaita, nälkää ja poliiseja vastaan – muodostaen lopulta lähes luonnollisen kaltaisen isä-poika –parin. Jackie Coogan kuuluu olleen ihanteellinen lapsinäyttelijä elokuvaa tehdessä ja hänen kerrotaan säilyttäneen spontaaniuden ja vauhtinsa huolimatta paikoittain kymmenistä ja kymmenistä otoista perfektionisti-Chaplinin ohjauksessa.

Chaplinin ohjaustuntuma ja pieteetti oli muodostunut elokuvaan mennessä jo lähes lopulliseen muotoonsa. ”Chaplinin poika” edustaa siirtymävaihetta parin kelan lyhytelokuvista kohti maailmanpaloissa ja suurien tapahtumien keskiössä seikkailevaa kulkuria. Elokuvassa on kuitenkin näitä enemmän jäämiä jokapäiväisessä elämässä kiinni olevassa kulkurissa, jonka päivittäisenä teemana on leivän hankinta ja köyhyydessä selviäminen. ”Chaplinin pojan” kaduissa on muistikuvia Lontoosta ja itse koetusta nälän tunteesta. Huolimatta edellä sanotusta Chaplinin elokuvissa oli jotain kaikkialla yleistettävää: orvon lapsen kohtalo on universaalisti koskettava asia sekin.

”Chaplinin poika” on ilman muuta omia suosikkeja brittimestarin töistä heti ”Nykyajan” (1936) jälkeen. Sitä voi katsoa sosiaalidraamana, mutta ennen muuta selviämistaisteluna ihmisistä, joille ruoka, lämpö ja toveruus tuntuvat merkitsevän riittävän paljon, komiikan rakentuessa arjen sattumuksista. Ajoittain on hyvä palata perusasioiden ääreen ja katsoa elokuvan sankareita olennaisimpien tarpeiden äärellä.

PS. Elokuva on yksi public domainiin sattumien seurauksena pudonneista Chaplinin pitkistä elokuvista. Liikkeellä on runsaasti kopion kopiota ja todella huonolaatuista/leikattua versiota elokuvasta. Kannattaa siis lainata esim. kirjastosta 2K-versio.

4½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti