1950-luvulle sijoittuvat nuorisomusikaalit ovat useimmiten nostalgista kitchiä – parhaimmillaan ne toimivat sellaisinaan omista lähtökohdistaan käsin. John Watersin parodia ”Cry-Baby” ottaa high school –skenen ja fiftarikliseet (päällimmäisenä ”Grease”) käsittelyyn, iskee ne koneeseen ja pyörittää täysillä kierroksilla. Tuloksena on viihdyttävä, vinksahtanut 85-minuuttinen.
Baltimoreen sijoittuvassa musikaalikomediassa, kuten arvata saattaa, vilpittömän sydämen omistava rokkarijuntti Cry-Baby (Johnny Depp) on rakastunut snobin perheen vaaleaan tyttäreen Allisoniin (Amy Locane), jonka poikaystävä päättää kostaa uudella mopedillaan ja herkällä kyynelkanavatoiminnallaan päristelevälle nahkatakki-Babylle. Tuttuun tyyliin loppu tarinasta koettelee luokkaeroja, elokuvan päättyessä autokaksintaisteluun ”Nuoren kapinallisen” tyyliin, pienellä twistillä.
"I wanna let you, but I can't, for my parent's sake, Cry-Baby. They're both dead. I'm an orphan!" -AllisonGenren kliseitä (kykyjenetsintäkilpailut, lemmiskely nurmikolla ja raskaana olevat tyttöystävät) pyöritellään herkullisella tavalla. Harmi, että tärkeä elementti, rockabilly-tyylinen musiikki ei tällä kertaa iskenyt ainakaan tähän katsojaan oikosulussa olevan jukeboxin tavoin. Aikakautta kuvaavista elokuvista ”Grease” tai Watersin myöhempi ”Hairspray” kun svengaavat aivan eri sfääreissä. Näyttelijät eivät itse laula ja Rachel Sweetin laulamat Allisonin osat eivät vain vakuuta.
Musiikin keskinkertaisuudesta huolimatta Cry-Baby (jolla on kaikki kulttielokuvan piirteet) on pakollinen tarkistettava koulumusikaalien ystäville – ja jopa vihamiehille!
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti