perjantai 6. joulukuuta 2013

Talvisota (1989)


Itsenäisyyspäivän vaikea valinta: odottaako iltamyöhään Edvin Laineen Tuntematonta (kiitos K-15 –merkinnän ja uuden tv-kanavien esittämiskäytännön!) vai katsoako pitkästä aikaa ehkä se uskottavin ja sykähdyttävin kotimainen filmille tehty sotaeepos, Pekka Parikan Talvisota? Lopulta valinta on helppo ja kohdistui nimenomaan Talvisodan kolmetuntiseen elokuvaversioon.

Talvisota-elokuva oli aikansa suurin katsojamenestys, mikä tuli asiantuntijoille yllätyksenä kahden suurtuotantosotaelokuvan vuosikymmenen päättyessä (uusi Tuntematon oli ilmestynyt muutamaa vuotta aiemmin). Antti Tuurin alkuperäisteos kertoo talvisotaan osallistuneen 8. divisioonan I/JR 23:n 4. komppanian ensimmäisen joukkueen taisteluiden tiestä. Keskiössä olevia Hakalan veljeksiä Marttia ja Paavoa esittävät veljekset Taneli ja Konsta Mäkelä.

Taneli Mäkelä teki Talvisodassa elämänsä roolin jäyhänä pohjalaismiehenä eikä onnistu tapansa mukaan ärsyttämään katsojaa vaan näyttää sopivan saappaisiinsa eli suomalaiseksi 1930-luvun maaseudun jokamieheksi hyvin. Niin hyvin, että hänen esittämänsä Hakala edustanee nykyiselle katsojasukupolvelle ikonisesti juoksuhautaan haluamattaan joutunutta sodan ajan sukupolvea.

Eeppisessä sotakuvauksessa kaikki tuntuu olevan kohdallaan:taitava ja hyvin roolitettu näyttelijäkaarti, joukkokohtaukset ja pyrotekniikka. Yksityiskohdista voi toki aina valittaa: Vähälumiselle talvelle 1988-1989 ei kuvausryhmäkään ole mahtanut mitään, epäkohta joka pistää silmään varsinkin ylimääräisten harjoitusten aikaan sijoittuvissa kohtauksissa.

Pommittajista ja hävittäjistä vastannut Finnish Show Flyers –ryhmä on tehnyt DB-3- ja I-16 -RC-lennokeillaan (1:4) hienoa työtä, mutta hieman epäaidoilta mittasuhteiltaan talvisodan ilmatilaa hallinneet neuvostokoneet silti elokuvassa näyttävät. Kari O. Sohlberg hoiti kuvauksen totuttuun tyyliinsä loistavasti ja on saanut tallennettua kamerallaan loistavasti miesten kamppailun tulihelvetissä elämän ja kuoleman sekä inhimillisyyden rajamailla. Juha Tikan pateettisessa musiikissa on niin ikään Suomen kohtalon hetket hyvin löytävä poljento.

Ihmetellä sopii, miksi Parikan Talvisota ei voisi vakiintua toiseksi varteenotettavaksi 6. joulukuuta –elokuvaksi. Edustaahan se elokuvallisen kompetenssinsa ohella myös sitä yksiselitteisesti puhtainta puolustustaistelua Suomen sodissa, talven 1939-40 tapahtumia. Tuntematon sotilas kun sijoittuu kansallisesti enemmän harmaan sävyjä ja eettisesti arveluttavia kysymyksiä sisältäneeseen jatkosotaan.

4 / 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti