Saanko luvan (1937)

Seitsemännessä yhteisessä tanssielokuvassaan Ginger Rogers ja Fred Astaire ajautuvat väärin perin suhteeseen: risteilyllä Ranskasta New Yorkiin tanssijatähtien esittämien hahmojen huhutaan sattumien seurauksena olevan naimisissa, ja monien kohtalonomaisten yhteensattumien kautta balettinimi Petrov ja musikaalitanssijatar Linda kiintyvät lopulta toisiinsa oikeasti.

Elokuvan hauskimpana hahmona on mainittava huonepalvelija Cecil Flintridge (Eric Blore), joka alkaa lopulta tuskastua parivaljakon muuttuviin suhdestatuksiin. Cecilin joutuessa lopulta sattumien seurauksena poliisin huostaan, kuullaan lisäksi yksi kaikkien aikojen putkapuheluista sanantavutuksineen.

George ja Ira Gershwinin hiteistä soi muun muassa ”Let's Call the Whole Thing Off” tähtiparin yhteisrullaluistelun yhteydessä. Triviatiedon mukaan tämä elokuvan yksi muistettavimmista kohtauksista vaati noin 150 ottoa, mistä päätellen kyseiset liikkumisvälineet eivät ole olleet omimmat mahdolliset show-maailman osaajille.

Ginger ja Fred olivat ”Saanko luvan” –musikaalia kuvattaessa jo niin ikoninen tanssijapari, että lopunkin banaalin kuuloinen kohtaus tuntuu luontevalta: Petrov etsii Lindan tusinan Lindaksi naamioidun tanssijan joukosta ja näin elokuva päättyy jälleen status quoon.

Loppukohtaus ja kloonatut Gingerit

Astairen ja Robertsin musikaalien pisteyttäminen, useimpien sisältäessä samankaltaisen juonikaavion ja 1-2 elämää suurempaa tanssinumeroa, on rationaalisesti mahdotonta, elokuvien ollessa unelmatehtaan perusmateriaalia studioiden kultakaudelta. Mark Sandrichin ohjaama elokuva on epäilemättä kokonaisuutena parivaljakon parhaiden joukossa, vaikka ei omaksi suosikiksi ylläkään.

3½ / 5

IMDb