Maailman huonoimpien elokuvien äänestyksissä kärkisijoilla roikkuva elokuva voisi olla camp-henkisestä käsikirjoituksestaan ja kömpelöstä toteutuksestaan huolimatta viihdyttävä ja hauskakin tapaus ilman tarinaa hyydyttäviä turhanpäiväisiä kohtauksia. Näistä mainittakoon vaivaannuttavat mukana raahattavat lapsitähdet, toivottoman hitaat laskeutumiset avaruusaluksista, arkistomateriaalin aiheettoman laaja - sekä yleensä ottaen joulupukin liian vähäinen käyttö.
"Oh me, oh my, oh me!" -Santa Claus
Näyttely itsessään on normaalia B-tasoa. Parhaimpia hekoheko-hetkiä tuottavat ylipirteän hoho-joulupukin maaniset naurukohtaukset, joilla hän nostaa tunnelmaa apaattisten marsilaispilttien luokse päästyään. Eksteriöörin laadun (noin kolmesta elementistä tehty joulupukinpaja) ymmärtää, koska tarinan mukaan (IMDb) se rakennettiin halvalla Long Islandilla sijainneeseen varastorakennukseen.
Elokuvan selvästi paras elementti on ennen muuta tarttuva, 1960-luvun parasta swengiä oleva tunnuskappale, ”Hooray For Santy Claus”. Elokuvan loppukredittien aikana nukahtamassakin oleva joulunviettäjä yhtyy vielä tähän varauksettomaan partaturvan ylistykseen!
Ei tämä maailman huonoin elokuva ole. Täysin absurdi juoni jo varmistaa, että kyseessä on ainakin vähintään kerran (jo kulttuurisyistä) katsottava camp-klassikko kylmän sodan kulta-ajoilta.
1 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti