lauantai 21. joulukuuta 2013

Viulunsoittaja katolla (1971)


Yksi eniten esityskertoja koskaan saaneista Broadway-musikaaleista taipui Norman Jewisonin käsittelyssä yhdeksi suosituimmista musikaalien kulta-ajan jälkeen tehtyistä lajityypin edustajista. Jewisonin kerrotaan riskin ja katsojapalautteenkin uhalla ottaneen haltuun elokuvan keinot mediana vastapainona näyttämölle ja panostaneen todenmukaisuuteen valkokankaalla: 1900-luvun vaihteen paikallisen juutalaisen tapakulttuurin kuvaukseen.

Itse tarinahan on tuttu musikaalin kotimaistenkin teatterisovitusten ystäville: Talonpoika Tevye joutuu kolmen tyttärensä tultua avioitumisikään kamppailemaan vanhojen paikallisen rabbin ohjailemien Vanhan Testamentin normien, uudistuvan maailman tapojen ja romanttisen rakkauden välillä. Perinteiset, sovitut naimakaupat näyttävät olevan jo mennyttä maailmaa ja esikoistakaan on turha yrittää saada yhteen kuusikymppisen, paksun teurastajan kanssa. Lisäjännitettä tarinaan luovat vallankumousta edeltävän, hajoamassa olevan Venäjän keisarikunnan juutalaiskylään kohdistamat paineet.
"The world is changing, Papa!"
Topolin vahvoin ottein esittämä Tevye on kriisin hetkelläkin omanarvontuntoinen ja käy neuvotteluja paitsi perheensä ja vävyehdokkaiden, myös yläkerran isännän kanssa. Hän tulkitsee Tevyen ylpeänä mutta lopulta humaanina juutalaisena isänä. Muut hahmotkin ovat taitavien luonnenäyttelijöiden esittämiä.

Elokuvafani Titon luvalla Jugoslavian maaseudulla kuvattu kolmituntinen uudistettiin jo lähtökohdiltaan, kun suurella vaivalla etsittiin aito juutalaiskylä Hitlerin aiemmin hävittämästä Euroopasta. Aidon ympäristön käyttö maataloineen, kapakoineen, synagogineen ja talleineen onkin yksi näyttävän Cinemaschope-elokuvan tukipilareista. Tarinan mukaan elokuvan usvainen yleistunnelma luotiin, kun perinteisesti kokeileva kuvausjohtaja Oswald Morris keksi asettaa ruskeat naisten sukkahousut linssin eteen.

Melko saumattomasti muuhun elokuvaan linkittyvistä musiikkinumeroista ovat useat jääneet elämään itsenäisenä elokuvan jälkeen. Mainittakoon nyt lyhyesti esim. perusteema Tradition, If I Were a Rich Man ja Sunrise, Sunset.

Viulunsoittaja katolla oli yksi harvinaisen hyvin katsojat löytäneistä eeppisistä, perinteisellä formaateilla tehdyistä musikaaleista 1970-luvun vaihteen Hollywoodissa. Ikää se on kestänyt verrattain hyvin, epäilemättä, koska näyttämöön on otettu juuri sopiva välimatka. Elokuva on tehty juuri siten, kuin elokuvasovitus Broadway-menestyksestä tuleekin tehdä: elokuvan ehdoin ja formaatin antamin mahdollisuuksin.

4 / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti