Hääkarkuri (1936)

George Stevens ohjasi luultavasti soljuvimman Fred Astaire – Ginger Rogers –elokuvan: musiikki ja juoni käyvät poikkeuksellisen hyvin yhteen 1930-luvun musikaaliksi ja elokuva on parasta lama-ajan Hollywoodin studiohaituvaa. Tanssija-peluri Lucky (Astaire) myöhästyy omista häistään, mutta saa toisen mahdollisuuden. Uusi rakkaus Penny (Rogers) kuitenkin sotkee suunnitelmat.

"Listen. No one could teach you to dance in a million years. Take my advice and save your money!" -Penny

Jopa normaalisti melko simppeli Luckyn (Astaire) housujenhävittämissketsi (toistuu myöhemmin elokuvassa) toimii tässä elokuvassa kuin VR:n vessa hyvällä kelillä. Jerome Kernin "A Fine Romance" (sijoittuen lumiseen RKO-metsään) ja ”The Way You Look Tonight” (Astaire pianon ääressä) ovat pakolliset kuolemattomat, "Bojangles of Harlem" taas ehkä tämän päivän näkökulmasta groteski negro-meikkauksineen, mutta viaton silti.

Rakkaustarina on rakennettu poikkeuksellisen kypsästi ja tuo ripauksen oikeaa elämääkin kankaalle todellisuuspaon ohessa – joka kuitenkin on se pääasia tässä. Jos pitäisi näyttää yksi 1900-luvun viihde-elokuva maapallon pommittamista suunnitteleville marsilaisille, tämä voisi olla se.

5 / 5

IMDb

Kultakalat 1933 (1933)

Busby Berkeley ohjaa jälleen tyttöarmeijaansa surrealistisiin kuvioihin tässä lama-ajan henkeä täynnä olevassa musikaalissa, joka on uusintafilmatisointi jo osittain hävinneestä ”Kultakalat 1929”:sta. Mervyn LeRoyn ohjaama juonikuvio (aiheena sosiaalisten luokkien välinen parisuhde) on jälleen sivuosassa ja täyteaineena ohjelmanumeroiden välissä.

Jälkimaku (viimeinen ruutu) on sentimentaalisempi esim. ”42. katuun” verrattuna, maailmansodan sankareiden marssiessa työttömien armeijana soppatykkien luokse. Samoin alun numerossa on ironinen ote: ”We’re in the Moneyn” loputtua musikaalin harjoitukset lopetetaan rahapulan takia. Rikkaan bostonilaisen perheen vesa (Dick Powell) tulee kuitenkin hätiin köyhäksi säveltäjäksi sonnustautuneena.

"It's all about the Depression. -We won't have to rehearse that."

Verratonta lama-ajan viihdettä, kantaaottavalla ja pienellä populistisella säväyksellä!

4 / 5

"We're in the money" (YouTube)

IMDb

Hellyyden ehdoilla (1983)

Pastellisävyin maalattu, parikymmentä vuotta kattava haikeansuloinen tarina perheestä Texasissa, keskiössä äidin ja tyttären välinen kompleksinen suhde.

Shirley MacLaine äitinä ja Jack Nicholson, naapurissa asuva naisia pyörittelevä astronautti, ovat toinen juonen puolisko tytär Emman (Debra Winger) ja Flapin (Jeff Daniels) parisuhteen ohella.

Analyyttisempiakin elokuvia parisuhteen alkamisista, karikoista ja loppumisista on tehty, mutta karismaattisten näyttelijöiden siivittämänä varsin koskettava perhehistoria (Michael Goren lyyrisen musiikin auttamana) on kyseessä.

Elokuvan (ja varsinkin loppuratkaisun) vaikutus katsojaan: elämänhalu!

4 / 5

IMDb

Särkyneitten haaveitten kaupunki (1952)

Harva elokuva, saati melodraama, on esitellyt kahdessa tunnissa yhtä eloisasti Hollywoodin studiojärjestelmän valoisat ja tummat sävyt kuin Vincente Minnellin klassikko.

Kirk Douglas istuu kuin hansikas vahvatahtoisen tuottajan rooliin ja tähtinäyttelijät säestävät. Lana Turner tekee ehkä kuuluisimman roolinsa haavoittuvana, viinaanmenevänä näyttelijättärenä, jonka tuottaja Shields nostaa tähdeksi.

"Because he loved women, you're a tramp. But you forget one thing: he did it with style." -Jonathan Shields

 Shieldsin menestykseen ohjaama, elokuvan alussa koolle kutsuttu kolmikko edustaa kiittämättömyyttä, jota hetken menestykseen uskova studiojärjestelmä on epäilemättä tuohonkin aikaan ruokkinut.

4½ / 5

IMDb

42. katu (1933)

Broadway-musikaalin syntyyn liittyvä elokuva, jossa sääret nousevat ja läppä lentää. Filmi on sinällään normaali tarina nousevasta kyvystä (Ruby Keeler), joka saa tilaisuuden päätähden murrettua nilkkansa. Sentimentaalisen sävyn tuo Warner Baxterin esittämä Julian Marsh, kuolemaa tekevä ohjaaja, joka haluaa viimeisen kunnon musikaalin näytteille.

Broadwayn raha, seksi ja kateus tuodaan ajattomasti esiin. Sävelmässä ” You're Getting to Be a Habit with Me” on vanhan ajan Hollywoodin gloumouria!

4 / 5

IMDb

Taivas ja helvetti (1963)

Akira Kurosawan "Taivas ja helvetti" (Tengoku to jigoku) on pinnalta intensiivinen, länsimainen suurkaupunkirikoselokuva, mutta pohjimmiltaan ohjaajan näkemys kahtia jakautuneesta kaupungista ja rikoksen myötä risteävistä elämän todellisuuksista.

Elokuvan alku sijoittuu "taivaaseen", jossa näemme johdatuksen rikokseen. Keskivaiheilla filmi muuttuu takaa-ajoksi, lopun kääntäessä taas paletin ympäri. Toshiro Mifune on suvereeni samuraielokuvien lisäksi myös nykyaikana (1960-luvun Japani) elävänä liikemiehenä. Elokuva perustuu länsimaiseen alkuteokseen, mutta jotain perijapanilaista Kurosawa on saanut mukaan, kuten kaapatun lapsen isän (Mifune) huutava kunnian- ja velvollisuudentunto.

Tähdet on annettu nimenomaan elokuvan sijoitukselle rikoselokuvagenressä omalla listalla. Elokuva nähty Orionissa perjantaina 4.1.2013.

5 / 5

IMDb