maanantai 6. lokakuuta 2014

Morsian yllättää (1941)

Morsian yllättää oli ensimmäinen käsikirjoittaja Kersti Bergrothin ja ohjaajan Valentin Vaalan yhteistyönä syntynyt komedia ja aloitti samalla yhteensä seitsemän elokuvan ”tunnelmannostatussarjan” yhdessä Suomi-Filmin vakihenkilökunnasta (kielenkääntäjä) pyydystetyn Lea Joutsenon kanssa. Aina sanavalmis Joutseno osallistui sittemmin aktiivisesti omien komedioidensa käsikirjoitustyöhön.

Elokuva edustaa Vaalan kevyempien elokuvien lajityyppiä pari vakavamman ohjauksen jälkeen – lajityyppiä, jonka Vaala ainakin Uusitalon mukaan taisi parhaiten. Näin on luultavasti todellisuudessakin. Vaala voidaan nähdä modernin, ilman historian painolastia olevan, eurooppalais- ja amerikkalaisvaikutteisen elokuvan jatkumossa kotimaisessa elokuvassa, myöhempinä seuraajinaan vaikkapa Matti Kassila.

Joutseno näyttelee tohtori Roineen tytärtä Eilaa, joka on menossa naimisiin insinööri Lauri Honkatien (Tauno Majuri) kanssa. Väärinkäsitykset alkavat, kun insinöörin entinen naisystävä Asta Jokimaa uskottelee Eilalle, että tämän sulhanen on uskoton. Eila etsii käsiinsä runoilija Esko Raiteen (Olavi Reimas) ja pyytää tämän mukaansa Petsamoon. Kun junaan ehtivät myös Lauri ja Asta, on vyyhti valmis. Juna pysähtyy lopulta Hyvinkään asemalle, missä käydään loppuselvittelyt ennen kliimaksia. 

Markku Varjolan mukaan (kirja Valentin Vaala) ohjaajan elokuvia voi luonnehtia porvarillisiksi komedioiksi. Naispäähenkilö on lähtöisin porvarillisesta taustasta, itsenäinen ja esteitä tieltään raivaava, ennakkoluulojakin – mutta päätyy lopulta niin sanotusti hyvään naimakauppaan.

SKS:n Vaala-kirjassa kerrotaan elokuvan teosta mielenkiintoinen yksityiskohta. Huolimatta tilapäisestä rauhanajasta täytyi kuvaus suorittaa ilta- ja yöaikaan, sähkön jännitteen riittäessä vain päiväkulutuksen ulkopuolella. Työt alkoivat iltapäivällä, ruokatauko koitti ravintola Bulevardiassa ja töitä jatkettiin pikkutunneille saakka. Ensi-ilta koitti lopulta rauhankeväänä 1941.

Kepeän tunnelman ja ajankohdan huomioon ottaen yllättävän höpsön meiningin lisäksi yksi elokuvan muistiin jäävimmistä elementeistä on Harry Bergströmin säveltämä ja Eine Laineen sanoittama "Seitsemän tuntia onnehen", joka jäi yhdeksi vuoden 1941 myydyimmistä kappaleista.

Hyvinkään asemalla viime vuosina melko usein vierailleelle ovat siellä kuvatut kohtaukset mielenkiintoisia vaikka aseman interiööriä ja lähiympäristöä näytetäänkin lopulta melko vähän. Elokuvahistorioitsija Kari Uusitalo muuten asuu itse Hyvinkäällä, kirjoittelee nykyäänkin usein Aamupostiin.

3½ / 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti