Lou Gehrig lienee suomalaiselle sukankuluttajalle tutuin samannimisestä lihasperäisestä taudista. Mutta mikä oli tarina miehen takana? Gehrig (Gary Cooper) pyrkii toteuttamaan äitinsä toiveet insinöörintutkinnosta, ajautuen kuitenkin taitojensa puolesta baseballin pariin, onhan hänen lyöntinsä armoitettua sorttia. Ulkonaisesti yksinkertaisen miehen kohtalo on siis tehdä kunnareita ennemmin kuin taloja tai siltoja ja matka käykin 1920-luvun alussa New York Yankees –joukkueeseen Babe Ruthin ja kumppaneiden pelikaveriksi.
Gehrig lyö laudalta mm. pisimmän peliputken (16 vuotta) ennätyksen. Mielitietty Eleanor (Teresa Wright) ei ole diiva vaan amerikkalainen, moderni nainen suloisimmasta päästä.
Gehrigin lesken suostumuksella tehty elokuva on ilmeisen tarkka ja totuuteen pyrkivä kuvaus pelaamaan syntyneen miehen tiestä vaatimattomista oloista menestykseen. Sentimentaalinenhan elokuva on, varsinkin kuuluisan Gehrigin jäähyväispuheen osalta. Cooper – vaikka ei baseballista kuulemma itse välittänytkään – osaa tuoda olemuksellaan valkokankaalle tähden pyyteettömyyden ja vaatimattomuuden menestyksenkin tiellä. Sivuhenkilöistä näkyvin on Gehrigin manageri Sam (Walter Brennan perusmuodossaan).
Elokuva voittaa katsojan puolelleen sydämellisyydellään ja amerikkalaisella rehellisyydellään. Ryysyistä rikkauksiin –aiheenakin filmi onnistuu välttämään pahimmat karikot.
4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti