Kuten usein, kaikki alkaa Pearl Harborista. Tällä kertaa keskiössä on pienillä mutta vikkelillä torpedoveneillä varustettu laivue, komentajanaan velvollisuudentuntoinen kapteeniluutnantti John Brickley (Robert Montgomery) ja alaisenaan muuan luutnantti, esimiestensä ylenkatsoma mutta alaistensa arvostama torpedovenekippari ”Rusty” Ryan (John Wayne). Filippiineille komennettu, alkuvaiheessa laivaston parissa väheksytty laivue saa nopeasti sisukkuutensa ansiosta juonesta kiinni ja upottaa japanilaisristeilijöitä, kuljettaa upseereita sekä välittää elintärkeitä viestejä amerikkalaisten laivasto-osastojen kesken. Loppupuolella otteeltaan realistista elokuvaa tapahtumat keskittyvät Bataanin taistelujen ympärille.
Kuten usein Fordin elokuvissa, tässäkin ovat pääosissa miehet raskaat velvollisuudet harteillaan, taistellaanhan amerikkalaisten vaikutusvallasta Tyynellämerellä. Vahva fordilainen eetos sisältää kuitenkin raskaan aiheen lisäksi myös kauniimman puolen. Elokuvan mielenmaisema aavan ulapan lisäksi on jossain tukikohdassa sijaitseva (bambu)maja, tenhoava musiikki, seuraavana aamuna koittava tehtävä sekä Donna Reedin (arvaatte kenen hahmon pikarakkaus!) silmät. Realismiin taistelukuvauksissa pyrkivä elokuva sisältää totta kai siis lyyrisen puolen, olihan ohjaaja pohjimmiltaan romantikko henkeen ja vereen. Yhtä lailla mielenmaisemaa on Ward Bond pitämässä maljapuhetta miehille paikallisessa saluunassa. Tärkeää on uppoavien risteilijöiden ja hävittäjien kustannuksella nimenomaan miesporukan välinen dynamiikka ja keskinäinen lojaliteetti kuoleman edessä.
Mielenkiintoisin taustavire elokuvassa koskee, ketäs muuta kuin pitkäaikaista yhteistyöparia Fordia ja Waynea. Ford halveksui Waynea tämän jättäydyttyä maailmansodan taisteluista ulos ja hyväksyi tämän lopulta osaksi ryhmäänsä ainoastaan painostuksen alaisena. Fordin vahvaa isänmaallista velvollisuuksiin pohjautuvaa vakaumusta kuvaa, että alkuteksteissä mainitaan näyttelijöiden mahdolliset sotilasarvot, Ford ja Montgomery tietysti mainittavimpina.
Se on Waynen kunniaksi sanottava, että mahdollisesta värväytymishalusta huolimatta rintamalle lähtöä vastaan painoivat perheellisyys sekä ennen muuta Republic-yhtiön vahva halu pitää yksi ykköstähdistään rivissä mahdollisimman pitkään. Mies keskittyikin taistelemaan japseja ja myöhemmin kommunisteja vastaan ainoastaan valkokankaalla – ja sitä hän tekikin varsin ahkerasti tulevina vuosina.
He antoivat kaikkensa on pienestä romanttisesta vireestään huolimatta illuusioton elokuva, vihollisen ollessa kasvoton ja kaukana, miesten pitäessä kiinni velvollisuuksistaan soppakeittiöissä ja pienissä haavoittuvissa veneissään. Alkuperäinen nimen käännös ”He olivat uhrattavissa” kertookin sodan johdon karun asenteen näitä miehiä kohtaan. Sodan lihamylly jauhoi kaukana kotoaan olleita miehiä palasiksi, mutta jos he kaatuivat, he tekivät sen kunniakkaasti.
4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti