Suurkaupungin öinen kortteli voi olla venkula paikka ja ympäristö, josta luonnonlain lailla ei pääse pois. Martin Scorseselle epätyypillinen musta komedia vyöryttää katsojan eteen sarjan ennalta-arvaamattomia ja makaabereita juonenkäänteitä. Paul Hackettin (Griffin Dunne) spontaani yhteydenotto kuppilassa tapaamaansa Marcyyn sekä vierailu hänen ystävättärensä luona taiteilija-ateljeessa kääntyy koko yön kestäväksi friikkishowksi.
”I was raped once. As a matter of fact it happened right here in this very room. I lived here once. He came in through there on the fire escape. He held a knife to my throat and said if I made a move, he'd cut my tongue out. He tied me to the bed... he took his time... six hours.. Actually it was a boyfriend of mine. To tell you the truth, I slept through most of it. So... there you are.” –MarcyKuten eräs kriitikko elokuvasta on kirjoittanut, kyseessä on Ihmemaa Oz urbaanilla twistillä: tässä tapauksessa vain valkokankaalle paukkivat Manhattanin jupit, traumaatikot ja punkkarit. Loppujen lopuksi Hackett joutuu silkan ajojahdin kohteeksi asujaimiston sotkettua hänet sarjamurtoja tekevään voroon. Kotiin hän ei yrityksistään huolimatta pääse. Epätoivoisin pakoyritys kotiin East Sidelle suoritetaan ystävättären jäätelöautolla mutta tämäkin kosahtaa alkuunsa.
Illasta aamuun on juppikauden hauskinta elokuvaa yliampuvuudessaan ja tragikoomisuudessaan. Näyttelijä Dunne kuuluu – hyvän metodinäyttelyn tavoin - olleen unilakossa kuvausten aikaan ja siltä hän loppujen lopuksi näyttääkin. Kotimaisesta elokuvasta vertailuun soveltuu Calamari Union: siinäkin suljettu kaupunkiympäristö huoneistoineen ja julkisine tiloineen on eeppisten tapahtumien ja tarinoiden ympäristö ja originellit ihmisensä alkusyy tälle kaikelle.
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti