Kuollut mies vihastuu (1944)

Joel ”Jopi” Rinne on mielestäni yksi karismaattisimmista vanhan aikakauden kotimaisista näyttelijöistä. Hänellä oli työssään ja olemuksessaan voimakkuutta, joka sai särmikkäätkin hahmot elämään. Rinteen tähdittämät, Simo Penttilän tarinoihin perustuneet Kuollut mies –elokuvat ovat tältä bloggaajalta jääneet näkemättä.

Suomi-Filmin tuottama ja Ilmari Unhon ohjaama Kuollut mies vihastuu sijoittuu jatkosodan ajan Helsinkiin, jonne vihollisen agentit ovat soluttautuneet. Eversti evp. Rainer Sarmo (Rinne) ja kapteeni evp. Mikko Vehmer (Reino Valkama), vierailtuaan naapurissa asuvan kauniin pianisti Maria Lichterin (Regina Linnanheimo) asunnolla, pääsevät sattumalta neuvostoliittolaisen rahanväärennysliigan jäljille. Kaksikko auttaa Leila Vartaa (Kaija Rahola) pelastamaan veljensä petomaisen ja maansa myyneen konnan Josef Hakimin (Ville Salminen) kynsistä.

Liekö sattumaa vai ei, mutta ensioivallus oli että liikkeissään nopea ja toiminnassaan dynaaminen Kuollut mies yhdessä avustajansa Vehmerin kanssa muistuttavat klassista paria Holmes & Watson. Basil Rathbone ratkoi elokuvakankaalla useaakin vakoilujuttua sota-aikana Holmesin hahmossa.

Nopeasti etenevän, kepeän ja toiminnan täytteisen elokuvan kannatteleva voima ovat Rinteen, Valkaman sekä eksoottista konnaa mainiosti esittävän Ville Salmisen yleisöön vetoavat roolityöt. Rinteen Kuollut mies on naseva replikoija ja rennosti piittaamaton vaaroista tai konnien statuksesta. Jonkun muun näyttelijän tekemänä roolityö olisi ollut vaivaannuttavaa seurattavaa.

Elokuva sai ensiesityksensä 13.8.1944 myös Riihimäen Apollossa.

3 / 5

IMDb