perjantai 6. maaliskuuta 2015

Korkein voitto (1929)


Carl von Haartmanin esikoiselokuva Korkein voitto on monella tapaa kiinnostava kotimainen mykkäkauden täyspitkä filmi. Ratsumestari Haartman kävi ammattisotilaan uran katkettua hakemassa vauhtia ”Unelmien kaupungista” eli Hollywoodista. Kotiin palattuaan seikkailija-Haartman sai tilaisuuden hyödyntää suuren lännen opetuksia kotimaisessa elokuvamaailmassa.

Filmi on restauroitu vuonna 2000 ja näkemässäni versiossa oli RSO:n esittämä elokuvan alkuperäinen taustamusiikki, kokoelma klassisen musiikin teoksia.

Elokuvan nimi viittaa arpajaisvoittoon. Päähenkilö, krapulaisena heräävä turhake Henrik von Hagen (Haartman) huomaa lehti-ilmoituksesta voittaneensa aimo kasan rahaa. Samasta lehdestä selviää myös entisen rakastajan, tanssijatar Vera Vasiljevnan (Kerstin Nylander) paluu maahan. Nopeasti uudelleen lämmennyt suhde joutuu lojaalisuustestiin kun sotilaskohteista kiinnostuneen naisen oikea status alkaa selvitä: Vera on bolshevikkivakoilija, apurinaan Leninin näköinen kalju mies (moni-ilmeinen Aku Korhonen).

Peter von Bagh kuvailee elokuvaa eräänlaisena ”köyhän miehen Stroheimina”, lähtien päähenkilönä olevasta köyhtyneestä ja keikarimaisesta aatelishulttiosta. Mukana lienee jonkin verran myös Haartmannin itseironisuutta, sen verran liioitellulta hahmon rasvaisuus vaikuttaa.

Historiallisesti mielenkiintoisia ovat elokuvaan tallentuneet maisemakuvat, talvinen Helsinki ja Suomenlinnan ympäristö. Saareen liikutaan motorisoidulla jääkelkalla, joka oli varta vasten talvisiin oloihin Helsingin edustalle Puolustusvoimissa suunniteltu kulkuväline.

Ehkä absurdeimpia piirteitä Haartmannin elokuvassa on ”bolsevikkien” lentokone, joka kerää tietoja vakoilijoilta itärajan taa. Kyseessä on ilmeisestikin Santahaminan Ilmailukoulussa ajalla käytössä ollut Caudron C.60 –alkeiskoulukone, yksilötunnukseltaan CA-46 (mikäli tyylitellystä maalauskaaviosta oikein erotin). Koneeseen on maalattu 8-sakaraiset tähdet molempiin alatasoihin.

Korkein voitto on harvoja näkemiäni kotimaisen mykkäkauden filmejä ja ainakin ensikatsomalta todella kiinnostava tapaus: eloisa, tyylitelty ja miljööltään kiintoisa. Teknisestikin Haartmannin elokuva on kekseliäs, kameran liikkuessa sujuvasti studioon lavastetun Kämpin interiöörin ympäri, esitellen moni-ilmeistä asiakaskuntaa.

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti