torstai 12. maaliskuuta 2015

Kiertolaiset (1959)


Frank Tashlinin elokuvan aisaparina Orionissa torstaina toimi samalla vuosikymmenellä Japanissa tehty Yasujiro Ozun elokuva Kiertolaiset. Luonteeltaan elokuvat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, jälkimmäisen ollessa kahden sukupolven välisiä suhteita käsittelevä hitaasti kypsyvä, aikuinen draama. Ozun elokuva oli restauroitu hienoon asuun ja elokuvan värit toistuivat valkokankaalla upealla tavalla.

Melko nuorena kuolleen Ozun uran viimeisiin elokuviin kuuluva Kiertolaiset (Ukigusa) on uusintafilmatisointi ohjaajan itsensä jo vuonna 1934 ohjaamasta elokuvasta Ukigusa monogatari, filmistä, joka taas pohjautui Warner Brothersin melodraamaan The Barker (1928).

Teemana elokuvassa on elämänvalhe ja sen purkaminen. Filmi sijoittuu nykyaikaan (1950-luvulle) ja kuvaa myös vanhan katoamista, tässä tapauksessa näyttelijätyön perusteiden murenemista. Teatteriseurue saapuu pikkukaupunkiin esittämään uutta ohjelmistoaan. Näyttelijäseurueen johtaja Komajuro Arashi (Ganjiro Nakamura) on jo kauan aikaa sitten luopunut taiteellisista kunnianhimoistaan ja tyytynyt esittämään näytelmiä vain niiden mahdollisen kaupallisen menestysten vuoksi.

Kiertävän miehen yksityiselämä on repaleista ja hän käy tapaamassa paikkakunnalla vanhaa heilaansa, jolle Arashi on tehnyt isästään tietämättömän ja tätä enonaan pitävän pojan. Yleisön hylätessä seurueen Arashille ei jää muuta elämässä merkityksellistä kuin poika.

Isän pettymys omaan elämäänsä kohdistuu suurina odotuksina jälkikasvuun ja koska poika haluaa päättää tulevaisuudestaan ja rakkausasioistaan oman päänsä mukaan, käsissä on pian sukupolvikonflikti. Muutaman päivän ajalle sijoittuvan elokuvan päähenkilöt kasvavat pakon edessä, joutuvathan he silmäkkäin totuuden (isä-poika –suhde, elanto) kanssa.

Usein perheen sisäisiä konflikteja teemanaan käyttävä Ozu osuu jälleen kultasuoneen ja osaa käsitellä niin tavallista mutta tärkeää aihetta konstailemattomasti ja aidosti. Elokuvan jälkeen on helppo syventyä ohjaajan aikaisempaan ja vielä tunnetumpaan tuotantoon, josta olen elokuvan pari aiemmin nähnytkin.

4½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti