perjantai 23. tammikuuta 2015

Sininen lyhty (1950)


Basil Deardenin elokuvat 1940-luvulta 1960-luvulle analysoivat ansiokkaasti brittiläisen yhteiskunnan sosiaalisia konflikteja. Yksi suosikkielokuvia saarivaltakunnasta onkin hänen vuonna 1961 ohjaamansa, Dirk Bogarden tähdittämä Victim.

Nuori Bogarde on merkittävässä roolissa vuonna 1949 ohjatussa rikosklassikossa Sininen lyhty. Kyseessä on ansiokkaan Ealing-yhtiön tuotanto. Bogarde on aikansa nuorison edustaja, ”spiv”, keikarimainen pikkurikollinen. Elokuvateatterin kassan ryöstö ajaa hänet törmäyskurssille jo vuosikymmeniä palvelleen ”bobbyn” P.C. Dixonin (Jack Warner) kanssa. Dixon on kaupunkiyhteisön pidetty jäsen ja tuttuuden ja turvallisuuden edustaja keskellä aikakauden epävakaisuutta ja lieveilmiöitä.

Deardenin elokuvan ansiot ovat ilman muuta eri yhteiskunnan viiteryhmien humaanissa kuvauksessa. Kovia poikia näyttelevät katujen nuorukaiset ovat ainakin jossain määrin aikansa ja ympäristön vankeja tehdessään vaikutusta tyttöystäviin ja hakiessaan lyhytjänteistä jännitystä pikkurötöksillä. Poliisi taas esitetään työnsä kautta elokuvassa yhteiskunnan jatkuvuutta ja arvoja vankistavana tahona.

Edesmennyt elokuvainstituutio Peter von Bagh toteaa kirjassaan Rikoksen hehku Basil Deardanin elokuvasta jääneen eläväksi Jack Warnerin esittämän englantilaisen ”bobbyn” hahmo. Hahmon ympärille kehitettiin 1950-luvun Englannissa jopa TV-sarja. Baghin mukaan P.D. Dixon edusti kaikkea sitä, mitä saarivaltakunnan muuttumattomuutta töissään esille tuonut Ealing-koulukunta arvosti. Perhe, vaimo, ystäväpiiri ja luotetut arvot olivat kunniassa. ”Maailma oli luotu säilymään juuri sellaisena kuin se oli.”

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti