keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Talo joen rannalla (1950)

Film-noir, joka minun on pitänyt katsoa jo pitkään, putkahti ulos yllättäen YLE Teemalta muutama päivä sitten. Mikäs siinä, kyllähän tunnelmallinen Fritz Lang aina kelpaa.

A.P. Herbertin novelliin perustuva tarina sijoittuu 1900-luvun vaihteen Yhdysvaltoihin. Tarina alkaa melko seesteisesti kartanon pihamaalta, jossa kirjailijanalku Gabriel Byrne (Louis Hayward) tuskailee käsikirjoitustensa palautumista hänelle takaisin kerta toisensa perään. Tarina saa pian goottilaisen tummat sävyt, kun äkkipikainen Gabriel käy käsiksi taloudenhoitajaansa, epähuomiossa ja kiihkossaan kuristaessa tämän. Paikalle sattuu hänen parempiluontoinen veljensä John (Lee Bowman), jonka Gabriel suostuttelee peittelemään jäljet ja upottamaan naisen ruumiin talon vieressä virtaavaan jokeen.

Kirjailijan itserakkauden ja omahyväisyyden kasvaessa valtaviin mittoihin poliisi lähtee samaan aikaan Johnin perään, samaan aikaan kun Gabrielin vaimo Marjorie (Jane Wyatt) joutuu valitsemaan kahden veljeksen välllä.

Marttyyreita ja viattoman hikoilua oikeussalissa syyllisen kyherrellessä ollaan nähty aiemminkin, elokuvan ollessa kuitenkin verrattain tasapainoisen henkilöhahmoiltaan ja juonikulultaan. Lang, kuvaajansa Georges Anthielin avustuksella, tekee joesta elokuvan tunnelmallisen ja tumman päähenkilön. Kätkeehän se todisteet ja virratessaan tuo ne lopulta esiin

Mustan elokuvan keskeisenä elementtinä olisi jokea suotu käytettävän useamminkin. Melko monihan toki muistaa loistavan Räsynuken (1955) ja lasten odysseian jokea alas paetessaan uskonnollista fanaatikkoa Robert Mitchumia.

3½ / 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti