Vain maisemat keskeyttävät loputtomat elokuvan keskustelut: ikonisin verkkokalvoille piirtynyt kuva lienee se, jossa Woody Allen ja Diane Keaton istuvat Washingtonin sillan siluetin edessä, valon ja varjon korostaessa monumentalismia.
Ilman ”auteurismia” ja ohjaajan persoonallista otetta hahmoihinsa elokuva olisi kuin turistiopas Ison Omenan iloihin, keskuspuiston hevosajelua myöten. Elokuvaa nyt toiseen kertaan katsellessani tajusin Woodyn hahmon ja itseni yhteyden, rakkauden, ihastuksen, ystävyyden ja intellektuaalisen toveruuden välisen erottamattomuuden: nämä naiset ovat hänelle myös parhaita ystäviä!
Hilpeyttä herätti 42-vuotias päähahmo joka vitsailee menettävänsä pian kuulonsa, käskien 18-vuotiasta rakastajatartaan menemään ”leikkimään Scooterin kanssa”.
Elokuva on tuotantoon suhteutettuna jo lähempänä puhdasta draamaa. Filmissä on Woodyn elokuvaksi poikkeuksellisen vakavahenkinen ja hahmojen kypsyyttä osoittava loppu.
Nähty viimeksi kesäkuussa 2005.
4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti