Päähahmo Monroe Stahr (Robert DeNiro) on luovin tuottaja Hollywoodin kultakauden isolla studiolla, tapahtumien sijoittuessa arvatenkin 1940-luvun taitteeseen. Monroe on väsymätön taistelussaan ja päämäärissään yhteen liittoutuvia käsikirjoittajia ja studion vanhimpia vastaan. Mies kehittää pakkomielteen sattumalta studiolla näkemästään vaaleasta kaunottaresta Kathleen Mooresta (sittemmin melko tuntemattomaksi jäänyt Ingrid Boulting).
Melko ohuen juonen sijasta elokuva on erityisen kiinnostava miljöönsä ansiosta. Kultakauden studio herää eloon ennen näkemättömällä tavalla halleineen ja parakkeineen. Näyttelijävalikoima on vaikuttava. DeNiro tekee eleettömän, hienovaraisen tulkinnan ja pääosaroolin. Jeanne Moreau ja Tony Curtis ovat tuotannossa olevan elokuvan oikuttelevia, sadunhohteisia tähtiä. Kulisseissa ovat Mitchum, Nicholson, Pleasence, Milland, (Dana) Andrews ja John Carradine.
"We've played safe for two years now. It's time we made a picture that isn't meant to *make* money. Pat Brady is always saying at Academy dinners that we have a certain duty to the public. Okay. It's a good thing for the company to slip in a picture that will lose money. Write it off as good will."
Yksi teema on pakkomielle tavoittamasta naisesta. Mieleen jää kummittelemaan erityisesti Stahrin keskeneräinen, tähtitaivaskatolla varustettu merenrantahuvila, jonka täytyy olla elokuvahistorian toisaalta kliseisin, toisaalta mieltä kiehtovin satunnainen rakastelupaikka. Talon ei ole koskaan lopulta tarkoitus valmistua. Tässä kohtaa Kazan tekee elokuvaa potenssiin kaksi.
Viimeisen valtiaan loppu jää mielestäni laimeaksi ja itse tarinan jälkimaku valjuksi. Keskinkertainen vaikka onkin, kyseessä on klassikkoelokuvafanin elokuva!
3½ / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti