keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Minä tunnustan (1953)

Vuonna 1953 valmistunut Minä tunnustan on viimeisiä Hitchcockin ohjaamia äänielokuvia joita allekirjoittaneelta oli vielä näkemättä. Pahnanpohjimmainen ei filmi muutoin kuitenkaan ole vaan soljuvasti etenevä, tunnelmaltaan kohtalokas draamatrilleri.

Ohjaajan suhde katolisuuteen oli monitahoinen, kotikasvatuksen jäljiltä, ja murhasta syytetyksi joutuva pappi ja hänen kilvoittelunsa uskon etiketin, inhimillisyyden ja rakkauden suossa oli hänen tapansa lähestyä aihetta. Vala velvoittaa mutta rakkaus on motiivi elämän haluun – oikean murhaajan ollessa koko ajan hänen silmissään, onhan tämä hänen kodinhoitajansa.

Alussa oikealta murhaajalta tunnustuksen saava pappi (Montgomery Clift) ja hänen – miehen oltua aiemmin Euroopassa sodassa – vanha mielitiettynsä (Anne Baxter) joutuivat murhatun kiristyksen kohteeksi, mikä näyttää elokuvan poliisin silmissä motiivilta. 

Elokuvan parhaan roolisuorituksen metodinäyttelijä-Cliftin (Hitcockin inhokki!) ohella tekee herkkä, kaunis ja sentimentaalinen Baxter. Teologiset, syvemmät kysymykset jäävät elokuvassa käsittelemättä, filmin jännityksen syntyessä uskollisuuden ja inhimillisyyden kaksintaistelusta.

Lopun kohtaus oikeussalin ulkopuolella näyttää kansan typeryyden ja lynkkausmielialan poikkeuksellisen vahvana Hitchcockin elokuvaksi.

Elokuva on kuvattu historiallisessa Quebecin ympäristössä.

4 / 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti