Mitchell Leisenin screwball-komedian Keskiyön (Midnight, 1939) nimi on epäilemättä saanut nimensä Tuhkimon tarinasta: pennitön tyttö saa kohtalon iskusta mahdollisuuden osallistua upeisiin rikkaan väen juhliin, mutta salaisuus uhkaa paljastua ja taika murtua.
Charles Brackettin ja Billy Wilderin käsikirjoitus sisältää kaikkea romanttiselle komedialle tarpeellista: kulkuriromantiikkaa (Claudette Colbert astumassa tyhjätaskuna Eve-tyttönä junasta sateiseen Pariisiin), kohtaamisia (amerikkalaistytön poimii kyytiin taksinkuljettaja Tibor Czerny eli näyttelijä Don Ameche), upeita puitteita, nopeita käänteitä ja sukkelaa sanailua (päällimmäisenä mieleen jää mainio ranskalainen avioero-oikeuskohtaus!).
Naisen ja miehen välinen verbaliikka ei tiheydessään kenties yllä aivan Hawksin His Girl Fridayn (1940) tasolle, mutta luodut Eve ja Tibor ovat toisilleen alusta lähtien, sen genren ahkera katsoja toki erottaa toiminnan kiihkeydestä. Paria eivät erota edes uudet juonenkäänteet: Kun juhliin kuokkimaan mennyt Eve saa tämän äkänneeltä Georges Flammarionilta (John Barrymore) tehtävän pelastaa avioliittonsa ryhtymällä vaimonsa mielitietyn (Pandoran lippaasta tuttu Francis Lederer) huomiomagneetiksi, vie tie Ritz-hotellin kautta palatsiin kuplivien juomien ja juhlien keskelle. Epäilemättä jokaisen lama-ajan tytön unelma!
"From the moment you looked at me, I had an idea you had an idea." -Even tokaisu Flammarionille
Jännitys tulee totta kai elokuvan asetelmasta: hento viritys, Even tekeytyminen paronitar Czernyksi, uhkaa rikkoontua koska vain. Elokuvan epäilemättä herkullisinta antia pääparin ovien paiskomisen ja elämöinnin lisäksi ovat John Barrymoren (miehen alkoholiongelma teetti kuvauksissa kuuleman mukaan suuria vaikeuksia) yritykset pelastaa Even ja ”paronin” valehenkilöllisyys mm. eläytymällä kolmevuotiaan tyttären rooliin palatsin puhelimessa.
Ei kenties se hauskin aikakauden kohelluskomedia, mutta epäilemättä yksi charmanteimmista ja tyylikkäimmistä!
PS. Elokuva sisältää tarkoituksettomia välähdyksiä kohtalokkaasta ajasta, puolalaisen Chopinin Vallankumousetydin soidessa antaumuksella juhlissa. Elokuva sai Suomen ensi-iltansa seuraavana päivänä siitä, kun Blitzkrieg iski Puolaan syyskuussa 1939.
4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti