Hevosen sulat (1932)

Marx-veljesten neljäs Paramount-elokuva (viidestä) on toimintaa anarkistisimmasta ja älyvapaimmasta päästä: jopa heidän asteikollaan gagien, puujalkavitsien ja pudottavien onelinereiden määrä on valtaisa. Elokuvan valmistuttua pari vuotta ennen Haysin koodin käyttöönottoa myös sänkykamarivitsejä on vakiomäärä, suuren osan laskiessa perustuksensa vanhaan vitsiin oppilaita ja henkilökuntaa himoitsevasta ex-rehtorin leskestä.

Groucho Marx esittää Huxley Collegen rehtoria professori Wagstaffia, joka poikansa (nuorin Marx-veljes Zeppo) ohjeen mukaisesti lähtee salakapakkaan etsimään jalkapallon pelaajia Huxleyn ja Darwinin välistä jalkapallo-ottelua varten. Kapakassa hän sattuu yhteen jääkauppiaiden Chicon ja Harpon kanssa, luullen näitä ammattijalkapalloilijoiksi.

Viekas Zepon naisystävä (Thelma Todd) yrittää manipuloida jalkapallo-ottelun lopputulosta, kalastellen Wagstaffilta tietoja Huxleyn joukkueesta. Loistavimmassa kohtauksessa suoraviivainen rehtori uittaa keimailevaa naista joessa, itse istuessaan veneessä, vähät välittäessä herrasmiessäännöistä ja -normeista.

”I was gonna get a flat bottom but the girl at the boat house didn't have one.” –Wagstaff

Musiikki on elokuvassa Marx-tyyliin mieleen jäävää. Elokuva alkaa Wagstaffin provosoivalla kappaleella "Whatever it is, I'm against it". Asiaankuuluvasti mukana ovat Chicon ja Harpon naisväelle suunnatut musiikkiesitykset.

Elokuva huipentuu massiiviseen toimintakohtaukseen, kahden koulun väliseen otteluun, jossa veljekset laittavat halvalla kaikkia jalkapallosääntöjä, nostaen Huxleyta altavastaaja-asemasta kohti voittoa.

Hevosen sulat ei ole elokuvana aivan seuraavana vuonna ilmestyneen ”Neljän naurettavan naapurin” veroinen, mutta riippuu, mitä veljesten elokuvissa arvostaa. Jos Chico ja Harpo sahaamassa itseään lattiasta läpi pudotakseen alusvaatteisillaan herrasväen niskaan on kohtauksena mielestäsi huvittava, katso tämä elokuva!

4 / 5

IMDb