Gold Diggers of 1935 (1934)

Harvassa studio-ajan elokuvassa puhutaan rahasta yhtä paljon kuin Gold Diggers of 1935 –musikaalissa, jolle tämä kunnia ei nimen perusteella toisaalta tule yllätyksenä. Elokuva on järjestyksessä toinen vuosikymmenellä tehdyistä Gold Diggers –elokuvista. Musikaalin roolihahmot ovat ahneita joko rahan tai rakkauden suhteen, hotellin työntekijöiden ollessa sopimuksen mukaisesti pelkkien tippien varassa. Laman pahimpien syöverien keskellä kaiken arkipäivän realismin ylittävä rahaeliitin puuhastelu ja ”glitz” on varmasti ollut melkoisen mielenkiintoista seurattavaa ajan elokuvateattereissa!

Paperinohuen juonen keskiössä on upporikas Prentissin perhe, joka majoittuu kesäkaudeksi loistohotelliin muiden rahakasan päällä istuvien uusrikkaiden kanssa. Tytär Ann (useimmille katsojille myöhemmin Titanicista tuttu Gloria Stuart) saa kärttyisältä ja kitsaalta, rahojaan jatkuvasti laskevalta äidiltään luvan hurvitella ennen naimisiin menoaan valvotun silmän alla hotellin työntekijä Dickin (Dick Powell) kanssa. Lopputuloksena, kuten arvata saattaa, on sosiaaliluokkien väliset rajat ylittävä rakkaustarina. Rouva Prentiss järjestää jokavuotiseen tuttuun tapaansa näyttämöshown, jonka koreografiksi palkataan värikäs Nicoleff (Adolphe Menjou). Yhdessä hajamielistä, höperöä miljonääriä esittävän Hugh Herbertin kanssa Menjou vastaa elokuvan komediallisen puolen onnistumisesta.

Elokuvan ansiot ovat totta kai jälleen kerran musiikki- ja tanssikohtauksissa. Nykynäkökulmasta mieltä monella tavalla kiehtova kohtaus on "The words are in my heart", jossa 56 miniatyyripianoa soittavat yhdessä ilman kakofoniaa. Päämusiikkinumerona lopussa on tällä kertaa Dubinin/Warrenin ”Lullaby of Broadway”, jossa urbaania eristäytyneisyyttä mainiosti esittelevän kaupunkikuvaelman lisäksi nähdään noin sata ja yksi steppaavaa nais- ja miestanssijaa - määrä, johon edes Fred Astairen filmit eivät tainneet pystyä (tämän voi korjata, jos olen väärässä!).

When a Broadway baby says "Good night,"
It's early in the morning.
Manhattan babies don't sleep tight until the dawn:
Good night, baby,
Good night, milkman's on his way.
Sleep tight, baby,
Sleep tight, let's call it a day,
Listen to the lullaby of old Broadway.

PS. Busby Berkeleyn elokuvia ei viime vuosina ole liikaa näytetty tv:ssä. ”Kullankaivajat 1935” (nimeä ei levittäjä ole aikoinaan suomentanut) on viimeksi esitetty TV1:llä 12.07.1987, vaikka saikin Suomen ensi-iltansa Kit-Catissa jo 26.4.1936. Ylen ohjelmistovastaavat: tähän on saatava korjaus!

4 / 5

IMDb