Erään elokuvaharrastajan päiväkirja ennen vuotta 1990 ensi-iltaan tulleista täysipitkistä filmeistä
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Heidi (1937)
Legendaarinen 1930-luvun lapsitähti Shirley Temple kuoli 10. päivänä kuluvaa kuuta. Temple elokuvineen on ollut minulle hieman samanlainen tapaus kuin Mickey Rooney Andy Hardy –elokuvineen: huolimatta melko laajasta katsannosta amerikkalaiseen studiokauden elokuvaan en ole näiden kahden näyttelijän suuruuden päivien filmeihin tutustunut. Tunnustan: minulla on ennakkoluuloja lapsitähtiä kohtaan ja ehkä eniten sota-ajalla suosioon noussutta kotimaista, näsäviisasta ja pikkuvanhaa Suomisen Ollia (Lasse Pöysti) kohtaan.
Tästä johtuen Yle Teeman Shirley Temple –tribuutti tarjosi hyvän mahdollisuuden karistaa fobiat elokuvafanin olkapäiltä. Shirley Temple nousi tähteyteen viisivuotiaana, säihkyvä kiharapää kun osasi tehdä kaikkea: näytellä, laulaa ja tanssia. Pikkutähti oli myös ensimmäinen ikoninen kaupallistettu kassamagneetti, kauan ennen Star Wars –hypetystä ja Darth Vader –hahmojen päätymistä kauppojen hyllyihin 1970-luvulla.
Heidin (1937) perusteella näyttelijättärellä oli luontaista karismaa, spontaanisuutta ja valovoimaa, eikä hän ainakaan tässä elokuvassa näytä olleen ulkoa päin henkilöohjattu ”nuori aikuinen”, joita on lapsielokuvien historiassa heitäkin kosolti nähty. Elokuvassa hän näyttelee pientä orpotyttöä, jonka itsekäs, tytöstä eroon haluava äitin sisko vie asumaan alppivuoristoon äksylle, ihmisyhteisöstä eristäytyneelle isoisälle Adolph Kramerille (ulkonäkönsä puolesta Napapiiriltä kotoisin oleva Jean Hersholt).
Tunneside mökkihöperön papparaisen ja Heidin välillä syntyy lopulta ja voimistuu hyvinkin vahvaksi. Tyttö oppii talon tavoille – jopa lypsämään lehmää. Yhtenä päivänä täti-Dete kaappaa hänet Frankfurtiin seuralaiseksi rikkaan miehen invaliditytölle. Heidi ikävöi isoisäänsä, mutta kotiutuu ennen pitkää uuteen, loistokkaaseen kotiinsa, spontaanin ja vauhdikkaan tytön laittaessa ojennukseen myös jähmeän ja oikukkaan palveluväen.
Allan Dwanin elokuva on kauniisti kuvattu, aseistariisuvan hurmaava joskin pohjattoman naiivi pikkuelokuva sympaattisella alppikuvauksella ja roolisuorituksella. Shirley Temple tuskin kaikista vauhdikkaista kohtauksistaan ilman mustelmia selvisi. Roolinsa hän kantaa kyllä ikimuistoisen karismaattisesti.
4 / 5
IMDb
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti