Hollywood-elokuvissa rajat suorille seksuaalisille viittauksille laittoi vuonna 1934 käyttöön tullut Production Code, joka pakotti yhtiöt ennakkosensuuriin tuotannossaan. Sitä edeltävistä elokuvista löytyy kuitenkin varsin luonnollisesti seksiin suhtautuvia filmejä. Olihan katsojilla Mae West ja oli myös Barbara Stanwyck!
Harvoin on kuitenkaan tullut vastaan yhtä estotonta ja kerronnaltaan suoraa koodia edeltävää filmiä kuin Warnerille tehty Vaalea viettelijätär. Barbara Stanwyck on Lily, isänsä pakottamana 14-vuotiaana prostituution aloittanut tyttö. Rasvaisten duunareitten kähminnät parin sentin kuppilassa alkavat lopulta tympäistä parikymppistä nuorta naista ja lopulta isän kuoltua pontikkatehtaan räjähdyksessä on Lily pakotettu tien päälle. Tuttava antaa kuitenkin vinkkejä Friedrich Nietzschen hengessä: ”Käytä miehiä hyväksesi!”.
"Yeah, I'm a tramp, and who's to blame? My Father. A swell start you gave me. Ever since I was fourteen, what's it been? Nothing but men! Dirty rotten men! And you're lower than any of them. I'll hate you as long as I live!" -Lily
Päästyään New Yorkiin Lily eksyy pilvenpiirtäjä-pankin eteen ja päättää raivata tiensä alakerroksesta aina huipulle saakka, ruumiinsa avulla. Naisen manipuloiva rakkauden hedelmän jakaminen näyttääkin toimivan ja kamera leikkaa toistuvasti kerros kerrokselta ylemmäs. Lily jakaa sille, kelle jakaminen kannattaa. Jo junassa menomatkalla suurkaupunkiin hän päättää antautua junaetsivälle, lyhdyn sammuessa toiminnan alkaessa. Pankkiherran käydessä asioimassa naisen luona ilta vaihtuu aamuksi porraskäytävässä.
1930-luvun vaihteen tavat esittää seksi (kehon ja kasvojen kielellä, metaforin) olivat mielenkiintoisia, vastapainona nykyajan usein varsin suorallekin jynkylle valtavirtaelokuvissa. Tosin tabujahan alastomuuden suhteen on amerikkalaiselokuvissa vieläkin. Barbara Stanwyckin roolisuoritus ja itsevarma keimailu on toisaalta sensuellimpaa kuin Mae Westin jäykkä suorapuheisuus mutta toisaalta älykkäämpää kuin monien muiden aikalaisblondien elehtiminen kameran edessä. Yhtenä Lilyn kosijoista pankissa vilahtaa myös nuori John Wayne.
[SPOILERI]
Elokuvan heikoin kohta on sen loppu. Aikakauden elokuvamoraalin mukaisesti Lilya ei ilmeisesti lopulta voinut jättää rankaisematta ja puhdistamatta väärästä elämäntavasta ja lopulta katumus ja puhdas rakkaus voittavat. Elokuva onkin jonkinlainen vastine Warnerin tekemille kasvattamaan tarkoitetuille gangsteritarinoille. Nietzschen yli-ihmisoppien mukaan tuominen Lilyn elämään taas kertoo enemmänkin tekijöiden tyylitajuttomuudesta.
Elokuva on esitetty TV:ssä yhden ainokaisen kerran, Yle Teemalla kesäkuussa 2008.
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti